Raportin tausta ja tarkoitus

Reijo Rautauoman säätiön rahoittamissa Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeissa on valmisteltu vapaaehtoisten toimintamalleja, koulutusta ja yhteistyötä jo neljän vuoden ajan. Viimeisin hankkeista ja samalla Suomen Punaisen Ristin ja Reijo Rautauoman säätiön välinen jatkohankesopimus päättyy vuoden 2018 lopussa.

Tämä loppuraportti tarkastelee hankkeen viimeisessä, Suomen Punaisen Ristin (SPR) toteuttamassa vaiheessa (10/2016-12/2018). Raportissa kuvataan hankkeiden onnistumiset, mutta myös havaitut haasteet ja esitetään ehdotuksia vapaaehtoisten öljyntorjuntavalmiuden edelleen kehittämiselle. Koska hanke pohjautuu vahvasti SPEK:n vetämään Vapaaehtoiset Öljyntorjunnassa -hankkeeseen, käsitellään tässä raportissa lyhyesti myös sen hankkeen tuloksia ja tuotoksia.

Hankkeen vaihe I (SPEK) 2014-2015

Vapaaehtoisten osallistuminen öljyntorjuntaan -kehittämishankkeessa (1. vaihe) haluttiin edistää vapaaehtoisten mahdollisuuksia toimia öljyvahingon torjuntaoperaation eri tehtävissä. Hanke toteutettiin vuosina 2014–2015 laajassa yhteistyössä eri viranomaisten ja järjestöjen kesken. Lähtökohtana oli havainto, että laaja-alaisessa öljyonnettomuudessa viranomaiset tarvitsevat vapaaehtoisia avukseen, mutta käytännön tasolla vapaaehtoisten käyttöön on varauduttu huonosti.

Hankkeen alkaessa 2015 taustalla oli Raahen öljyonnettomuus, joten hetki oli otollinen aiheen käsittelyyn ja uusien vapaaehtoisten rekrytoimiseen.

Hankkeen (1. vaihe) keskeiset tavoitteet olivat:

1. Yhteisen toimintamallin luominen viranomaisten ja vapaaehtoisten väliseen yhteistyöhön
2. Öljyntorjuntaan liittyvän koulutustoiminnan kehittäminen
3. Järjestöresurssien tunnettuuden lisääminen.

Hanke toteutettiin kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäiseksi määriteltiin toimintamallin sisältö, joka käy ilmi hankkeen eri oppaista ja selvityksestä. Toinen eli niin kutsuttu koulutusvaihe sisälsi uuden öljyntorjuntaan liittyvän perehdytyskoulutuksen suunnittelun ja toteutuksen eri paikkakunnilla sekä muuta koulutustoimintaa. Yhteistyötä viranomaisten ja vapaaehtoisten välillä hiottiin pelastuslaitoksen ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteisessä öljyntorjuntaharjoituksessa. Kolmannessa eli arviointi- ja raportointivaiheessa hanketta arvioitiin yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Hankkeen tuotokset dokumentoitiin kirjalliseen muotoon.

SPEK:n vetämän hankkeen saavutetut tulokset

Ensimmäisen vaiheen tuloksina saatiin aikaan kuusi (6) vapaaehtoisten öljyntorjuntavalmiutta kuvaavaa ja ohjaavaa ohjetta. Ohjeet ovat luettavissa SPEK:n sivuilla ja Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa www-sivustoilla www.vapaaehtoisetoljyntorjunnassa.fi. Ohjeita laadittiin seuraavasti:

Vapaaehtoistoiminnan johtaminen ja organisointi öljyvahingon torjunnassa -ohjeessa esitellään hankkeessa toteutettu toimintamalli viranomaisten ja vapaaehtoisten väliseen yhteistyöhön sekä miten vapaaehtoisten tulisi organisoida järjestöjen välinen yhteistyö rantatorjunnassa.

Vapaaehtoisille soveltuvat tehtävät öljyvahingon torjunnassa: Oppaassa määritellään se laaja tehtäväkenttä, jossa vapaaehtoiset voivat toimia viranomaisten tukena.

Opas vapaaehtoisten pikakouluttamiseksi rantapuhdistukseen öljyvahingon torjunnassa: Oppaassa kuvataan rantapuhdistuksen toimintamalli ja sen kouluttaminen vapaaehtoisille.

Selvitys vapaaehtoistoiminnan hallinnoinnista öljyvahingon torjunnassa: Hallintoselvitys käsittelee lain velvoittamaa vapaaehtoisille maksettavaa korvausta, vakuutuskysymyksiä ja työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyviä seikkoja.

Järjestöjen öljyvahingon torjuntaan liittyvät koulutukset vapaaehtoisille 2015 -koulutuskooste. Listaus järjestöjen rantatorjuntaan liittyvistä koulutuksista ja niiden sisällöistä.

Opas öljyvahinkoihin – Kuinka toimit, jos havaitset öljyä ympäristössä? Kansalaisille tarkoitettu opas kuinka toimia, jos havaitsee öljyä ympäristössä.

Öljyntorjuntaan liittyvän koulutuksen osalta hankkeessa toteutettiin erilaisia viranomaisille ja vapaaehtoisille tarkoitettuja koulutuksia ja luentoja. Työryhmätyöskentelynä mallinnettiin öljyntorjunnan joukkueenjohtajakoulutusta. Medianäkyvyys oli laajaa Savon ja Varsinais-Suomen alueilla paikallislehdissä. Lisäksi hanke oli esillä valtakunnallisesti erilaisissa medioissa kuten erityislehdissä, nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Ensimmäisen vaiheen tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää yhteisten toimintamallien luomista ja vapaaehtoisten öljyntorjuntavalmiuden kehityksen käynnistymistä. Kansainvälisestikin vertailtuna hankkeen tuottama materiaali on edistyksellistä.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheen havaittiin, että järjestöjen keskinäistä koordinaatiota on kehitettävä ja että paikallistason valmiuden kehittäminen tarvitsee tuekseen alueellista ja valtakunnallista järjestöjen keskinäistä yhteistoimintaa. SPEK:n vetämän hankkeen aikana Vapaaehtoisen pelastuspalvelun keskustoimikunnassa päätettiin, että Vapepa-verkosto on tulevaisuudessa halukas koordinoimaan vapaaehtoisjärjestöjen öljyntorjuntavalmiutta ja osallistumista öljyntorjuntaan. Vapepa KT 19.11.2015.

SPEKIN vetämän hankkeen jälkeen toteutettiin kyselytutkimus vapaaehtoisten hälytettävyydestä ja käytettävyydestä öljyonnettomuuksissa. Kyselytutkimus teetettiin tilaustyönä Kymen-ammattikorkeakoululta. Selvityksessä ilmeni, että valmiuden arvioiminen oli hankalaa ja osin epätarkkaa, koska vapaaehtoiset eivät toimi varallaolo järjestelmällä, vaan hälytettävyys perustuu vapaaehtoisuuksiin.

Toisaalta käytäntö on osoittanut, että hälytyksiin lähtee hälytetyistä tietty prosentti hälytetyistä, noin 10-30 prosenttia. Näin ollen suuremmissa massoissa hälytys tuottaa tilastollisesti aina riittävän vasteen.

Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -jatkohanke 2016-2018 (SPR)

Jatkohankkeen tarkoitus ja päämäärä

Jatkohankkeen tarkoituksena oli viedä aikaisemmissa hankevaiheissa tuotetut materiaalit ja toimintamallit osaksi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa viranomaisten tueksi öljyonnettomuuksissa ja muissa vapaaehtoisvoimia vaativissa ympäristöonnettomuuksissa.

Hanketta koordinoi SPR, joka toimii Vapepan koordinaatiojärjestönä. Jatkohankkeen tavoitteena oli yhteistyö Vapepan jäsenjärjestöjen kesken, siten että järjestöt osallistuisivat koulutusten kehittämiseen, kouluttamiseen, tulisivat mukaan suunnittelemaan harjoituksia sekä aktivoimaan alueellista toimintaa. Tavoitteena oli esimerkiksi se, että WWF rantatorjunnan vapaaehtoisjoukot nivotaan tiiviimmin osaksi Vapepan toimintatapaa ja johtamisjärjestelmää.

Jatkohankkeen tavoitteena oli muodostaa viranomaisten avuksi alueellisesti koottuja vapaaehtoisjoukkoja, jotka kykenevät aloittamaan toiminnan itsenäisesti viranomaisjohdon alaisuudessa. Pääpaino on alueilla, joilla öljyonnettomuuden riski on suurin (rannikko, Suomenlahden ja Pohjanlahden alueet).

Ohjausryhmän toiminta

Ohjausryhmäksi hankkeeseen kerättiin tiivis ryhmä öljyntorjunnan näkökulmasta Vapepa keskeisten järjestöjen työntekijöitä (WWF, MPK, SLPS, SMPS ja SPR).

Ohjausryhmä kokoontui vuoden 2016 lopulla kaksi kertaa, Vuoden2017 aikana kuusi kertaa ja vuoden 2018 aikana 14.11. mennessä vain kahdesti. Oleellisinta ohjausryhmän työskentely oli hankeen alussa, jolloin määriteltiin painopisteitä ja toteutuksen keinoja.

Hankkeen alussa hankkeen ohjausryhmässä linjattiin, että voimavaroja keskitetään rannikon pelastuslaitosten alueelle. Tavoitteena oli saada aikaan kattavasti alueellisia vapaaehtoisen öljyntorjunnan joukkoja pitkin Suomen-Lahden ja Perämeren rannikkoa.

Ohjausryhmän toiminta jäi hankkeen loppuvaiheessa vähäiseksi.

Toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi

Jatkohankkeen suunnitelmassa keinot tavoitteiden toteuttamiseksi oli jaettu seitsemään osa-alueeseen:

1. viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön edistäminen
2. öljyntorjuntaan ja ympäristöonnettomuuksiin liittyvien tehtäväkoulutusten kehittäminen ja
3. johtamiseen liittyvät koulutukset ja yhdessä toteutettava joukkueenjohtajakoulutusten käynnistäminen
4. hälytysjärjestelmän kehittäminen
5. alueellisen valmiuden rakentaminen
6. alueellisten öljyntorjuntayhteisharjoitusten järjestäminen
7. toimintamallin markkinointi ja tiedottaminen

Tämä jako on pohjana loppuraportissa tarkasteltaessa hankkeessa tuotoksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön edistäminen

Alkuperäinen tavoite: Valtakunnallisesti luodaan yhteistoimintamalli ja sopimuspohja vapaaehtoisten öljyntorjunnalle. Vuoden 2018 loppuun mennessä saadaan aikaan yhteistyömalli ja (sopimuksellinen) yhteistyö Vapepan öljyntorjuntajoukkojen ja kansallisen öljyntorjunnan keskeisten pelastuslaitosten välillä, esim. HIKLU-alueen yhteistyö ryhmä (Helsinki, Itä-, Keski- ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokset) ja rannikon suuremmat laitokset.

Yhteistyön tavoitteena oli saada aikaan toimivia yhteistyömalleja, joista tietoa ja toimintamalleja saadaan siirrettyä myös muille pelastuslaitoksille (esim. malli Varsinais-Suomi).

Toteutus vuoden 2018 loppuun mennessä: Yhteistyö keskeisten pelastuslaitosten kanssa on edennyt, joskin vaihtelevasti. Muutamien pelastuslaitosten kanssa on päästy yhteistoiminnassa liikkeelle yhteisten koulutusten ja harjoitusten muodossa. Yhteistoiminnan mallit hieman vaihtelevat alueittain, mutta pääperiaate on kaikkialla sama. Vapepan maakunnalliset öljyntorjunnan yhteistyöryhmät ovat yhteistyön perustana ja SPR:n valmiuspäälliköt toimivat yhteyshenkilöinä pelastuslaitosten ja vapaaehtoisten välillä. Alla olevaan kuvioon on hahmotettu maakunnallisen yhteistoimintaprosessin vaiheet.

HIKLU-alueen yhteistyö ryhmään Vapaaehtoisten öljyntorjuntavalmiuden kehittämiseen ei tunnusteluista huolimatta (mm. seminaari yhteistyön käynnistämiseksi syksy 2017) löytynyt pelastuslaitoksista yhteisymmärrystä. HIKLU-alueen pelastuslaitoksilla on meneillään oma yhdistymisprojekti, joka katsottiin riittäväksi. Yksittäisten HIKLU-alueen pelastuslaitosten kanssa yhteistyö kuitenkin käynnistyi.

Varsinais-Suomessa hyvän startin jälkeen jäätiin odotteleviin tunnelmiin. Pelastuslaitoksella on meneillään oma Hazard-hanke. Hankkeen maakunnallisen työryhmän työ on edennyt rauhalliseen tahtiin.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen rooli Vapepan maakunnallisen työryhmän työssä ollut aktiivista ja sekä harjoitusta että koulutuksia suunniteltu yhteistyössä.

Muilla rannikkoalueilla yhteistyö ja työskentely hakee muotoaan. Valtakunnallisesti ollaan edetty Vapepa- sopimuksissa. Yhteistä sopimuspohjaa on luonnosteltu ja uusia sopimuksia tehty, tosin ei erikseen öljyntorjuntaan.

Hankkeessa eri viranomaisista on keskitytty pelastustoimeen, joka on todennäköisimmin vastuussa vapaaehtoisten johtamisesta rantatorjunnassa. Muut öljyntorjuntaan osallistuvat viranomaiset kuten RVL ja SYKE on pidetty tietoisina hankkeesta ja sen toiminnasta.

Osaan laitoksista ei olla oltu suoraan yhteydessä, mutta kaikki pelastuslaitokset on tavoitettu vähintään välillisesti ja tietoa on välitetty eri kanavien kautta. Mukana yhteistyössä on kahdeksan Suomen 22 pelastuslaitoksesta: Oulu- Koillismaan, Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Länsi-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan ja Kymenlaakson pelastuslaitokset, jotka ovat keskeiset myös maantieteellisestä näkökulmasta.

Öljyntorjuntaan ja ympäristöonnettomuuksiin liittyvät tehtäväkoulutukset

Alkuperäinen tavoite: Määritellä Vapepa -öljyntorjuntajoukkojen tehtäväkohtainen osaamistarve ja tukea alueellista tehtäväkohtaista koulutusta tarpeen mukaan.

Toteutus vuoden 2018 loppuun mennessä: Hankkeessa on linjattu, että tehtäväkoulutukset ovat järjestöjen vastuulla. Tämä tarkoittaa, että öljyntorjuntaan liittyvät tehtäväkohtaiset perus- ja ryhmänjohtajatasoiset koulutukset järjestää jäsenjärjestö, mutta hanketyöntekijä avustaa ja tukee koulutusten järjestämisessä.

WWF on kouluttanut uusia rantatorjujia ja ryhmänjohtajia eripuolilla Suomea ja vahvistanut näin osaltaan vapaaehtoisten torjuntavalmiutta. Kaikilla tavoitealueilla ei koulutuksia saatu järjestymään liian pienen ilmoittautumismäärän vuoksi.

Muiden järjestöjen osalta tehtäväkohtaiset koulutukset ovat kohdistuneet johtamis-, tukipalvelu- ja huoltokoulutuksiin. SMPS:n ja SLPS:n osalta on toteutettu järjestön oman roolin mukaista koulutusta, mutta ei erikseen öljyntorjuntakoulutusta.

Maanpuolustuskoulutusyhtymän kanssa öljyntorjunnan peruskoulutuksissa hankkeen aikana otettiin takapakkia. Kommunikaatiokatkoksen ja väärinymmärryksen vuoksi MPK:n tehtäväkohtaiset öljyntorjuntakoulutukset olivat tauolla jatkohankkeen alusta alkaen.

Vapepassa esim. Vapepa-johtajan täydennyskoulutuksessa on koulutettu tehtäväkohtaisia öljyntorjuntataitoja. Hankkeessa on pystytty vaikuttamaan järjestöjen järjestämän koulutuksen määrään ja laatuun, mutta ei aivan tavoitteen mukaisesti.

Johtamiseen liittyvät koulutukset ja yhdessä toteutettava joukkueenjohtajakoulutusten käynistäminen

Alkuperäinen tavoite: Koulutetaan öljyntorjunnan yhteistyöalueille riittävä määrä Vapepaöljyntorjunnan joukkueenjohtajia. Varmistetaan koulutuksen laadukas sisältö ja jatkuvuus.

Toteutus vuoden 2018 loppuun mennessä: Johtamiskoulutusta on jatkohankkeessa kehitetty yhteistyössä WWF:n, SPR:n, MPK:n, SLPS:n ja SMPS:n kanssa. Ns. joukkueenjohtajakoulutusta on järjestetty neljä kurssia eripuolilla Suomea (Naantali 2017 ja 2018; Porvoo 2017; Oulu 2018) ja yhteensä joukkueenjohtajia on koulutettu 54. Määrällisesti tavoite on saavutettu.

Johtamiskoulutusta on kehitetty Vapepan koulutus- ja johtamisuudistusten rinnalla siten, että joukkueenjohtajakoulutus on toiminut eräänlaisena pilottina. Joukkueenjohtajakoulutuksesta saatuja kokemuksia on voitu hyödyntää tulevan Vapepa-koulutusjärjestelmän mallintamisessa. Joukkueenjohtajakoulutus onkin muuntunut prosessin aikana johtopaikkatyöskentelyn kurssiksi, joka antaa eri järjestöjen toimijoille paremmat mahdollisuudet alueellisen yhteistoiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen. Pilotista on syntynyt onnistunut käytäntö, joka on pystytty myös jalkauttamaan ja jota edelleen kehitetään.

Jatkossa öljyntorjunnan joukkueenjohtajia tulee edelleen kouluttaa harjoituksissa. Myös uusia joukkueenjohtajakursseja tulisi järjestää ainakin kerran vuodessa. Koulutettujen joukkueenjohtajien osaamista voidaan parantaa ja samalla hyödyntää esim. Vapepa-johtaja koulutuksissa asiantuntijaroolissa.

Hälytysjärjestelmän kehittäminen

Alkuperäinen tavoite: OHTO-järjestelmä on toimiva ja Vapepan yhteinen hälytysjärjestelmä myös öljyntorjunnassa. OHTO järjestelmä toimii tehokkaasti Vapepa öljyntorjuntajoukkojenhälyttämisessä. WWF:n ja muiden OHTO:on kuulumattomien järjestöjen hälytysjärjestelmät ovat selkeästi määritelty ja yhteen sopivia. Järjestöillä ja viranomaisilla on yhteinen näkemys ja yksi toimintamalli hälyttämisestä.

Toteutus vuoden 2018 loppuun mennessä: Hälytysjärjestelmän kehittäminen on edennyt OHTOn osalta siten, että OHTOon on saatu uusia suuronnettomuusvalmiutta palvelevia ominaisuuksia kuten alueelliset ryhmät (esim. öt joukkueenjohtajakoulutetut omana ryhmänään) ja osaamisperustainen hälyttäminen. Hanke on osaltaan tukenut järjestelmän kehittämistä ja hälytysryhmien kirjatumista OHTOon. Hankkeen tässä vaiheessa tavoite on saavutettu hyvin.

OHTO-järjestelmän toiminta on vakiintunut Vapepan hälytysjärjestelmänä. Alun toiminnallisista ongelmista on päästy eroon ja OHTO on käytössä kaikissa Vapepan maakunnissa. OHTO toimii vakiintuneena hälytysmuotona suurimmassa osassa Vapepa hälytyksiä. OHTO:n käyttämistä hälyttämisessä on testattu myös öljyntorjuntaharjoituksissa. Järjestelmän hyötynä on, että käytössä olevat resurssit tiedetään varsin nopeasti hälyttämisen jälkeen. Koehälytyksissä öljyntorjuntatehtäville on ilmoittautunut vapaaehtoisia mukaan myös niistä ryhmistä, joilla ei ole aiempaa öljyntorjuntakokemusta.

OHTO:n yhteiskäytössä öljyonnettomuuksissa on edelleen kehittämisen varaa. Esimerkiksi WWF:n rantatorjuntajoukkojen liittyminen OHTO:n toisi hälyttämiseen lisää selkeyttä sekä paremmat ja reaaliaikaisemmat resurssitiedot, sekä vapaaehtoisjohtajien että viranomaisten käyttöön. OHTO-järjestelmä antaa myös entistä luotettavamman ja ajantasaisemman kuvan todellisista järjestöjen käytössä olevista resursseista.

WWF:n OHTO:on liittyminen tai liittymättä jättäminen tulee toteuttaa järjestön omien tarpeiden ja kokonaishyödyn näkökulmasta.

Alueellisen vapaaehtoisen öljyntorjuntavalmiuden rakentaminen

Alkuperäinen tavoite: Vapepalla on jokaisella öljyntorjunnan yhteistyöalueella toimivat ja riittävät öljyntorjuntajoukot rantatorjuntaan viranomaisten avuksi.

Toteutus vuoden 2018 loppuun mennessä: Kolmessa maakunnassa on toimiva öljyntorjunnan yhteistyöryhmä. Kahdessa muussa maakunnassa on perustettu öljyntorjunnan yhteistyöryhmä ja näissä piireissä on koulutettu hankkeen toimesta muutamia vapaaehtoisia. Lisäksi kahdessa maakunnassa on toimintaa ja suunnitelmia, mutta ei esim. ÖT-työryhmää eikä varmuudella sovittuja koulutuksia tai harjoituksia.

Aktiivisen toiminnan ulkopuolelle jäävät seuraavat maakunnat/alueet: Savo-Karjala, Länsi- Suomi, Lappi, Åbolands distrikt, Ålands distrikt. Kuitenkin näissä kaikissa on hanketta esitelty. Lisäksi näissä maakunnissa Vapepalla on yhteistoimintamalleja, jotka tukevat hankkeen mukaista toimintaa. Maakunnallinen yhteistyö on kokonaisuudessaan käynnistynyt arvioitua hitaammin.

Alueellisen öljyntorjuntavalmiuden kehittäminen on edennyt, mutta tavoitteesta on jääty. SPR:n piireissä Vapepa-valmiutta ylläpitää Valmiuspäälliköt, joiden osallistaminen ja aktiivisuus ovat olleet keskeisessä roolissa hankkeessa. Vaikka kaikilla neljällä öljyntorjunnan yhteistyöalueella on Vapepan järjestöjen öljyntorjuntajoukkoja. Määrät ovat osalla alueista pienet ja toimintavalmius riittämätön suurissa öljyntorjuntatilanteissa viranomaisten täysimittaiseen tukemiseen.

Vapepa joukot (lähinnä WWF) kykenee jokaisella öljyntorjunnan yhteistyöalueella toimimaan pienessä mittakaavassa. Liikkeelle saadaan joitain kymmeniä vapaaehtoisia rantatorjuntaan. Poikkeuksena pääkaupunkiseutu, jossa vapaaehtoisia saataisiin liikkeelle satoja.

Vapepan tukipalvelut (ensihuolto) ja johtaminen saadaan kaikilla alueilla viranomaisten tueksi, mutta Saimaan alueella näillä ei ole öljyntorjunnan erityisosaamista. Kolmella rannikon yhteistyöalueella on kaikilla koulutettuja vapaaehtoistoimijoita sekä rantatorjuntaan että tukipalveluihin ja johtoryhmä työskentelyyn. Kaikkiaan noin 50 vapaaehtoista on koulutettu öljyntorjunnan joukkueenjohtajiksi Helsingissä, Turussa ja Oulussa.

Maakunnalliset yhteistyöryhmät on perustettu viidessä rannikon (SPR) piirissä, mutta vain kolmessa työskentely on ollut aktiivista. Tämä kuitenkin täyttää rannikon osalta hankkeen tavoitteet yhteistyöalueiden osalta.

Alueellisten öljyntorjuntayhteisharjoitusten järjestäminen

Alkuperäinen tavoite: Jokaisen yhteistoiminta-alueen alueella yksi laajempi yhteisharjoitus öljyntorjunnan tiimoilla sekä muita yhteistoimintaharjoituksia toimintamallin harjoitteluun (öljy- tai muussa ympäristöonnettomuudessa).

Vuoden 2017 syksyllä järjestetään vähintään kaksi yhteistoiminnallista harjoitusta viranomaisten kanssa, ja vuoden 2018 aikana vähintään yksi suurempi harjoitus per öljyntorjunnan yhteistyöalue.

Saadaan aikaiseksi yhteistoimintaa tukeva harjoittelurutiini ja käytännöt pelastuslaitosten kanssa.

Toteutus vuoden 2018 loppuun mennessä: Oulussa ja Uudellamaalla (Syndalenissa) järjestettiin syksyllä 2018 yhteistoimintaharjoitukset. Varsinais-Suomessa on tekeillä karttaharjoitus, joka siirtyi ensivuoden puolelle. Savo-Karjalan alueella järjestettiin öljyntorjuntaharjoitus, jossa myös Vapepan vapaaehtoisia oli mukana, mutta kyseinen harjoitus ei suoraan liittynyt hankkeeseen. Muiden piirien alueella on suunniteltu peruskoulutusta ja mahdollisesti pieniä harjoituksia keväälle.

Yhteistoimintaharjoitusten osalta ei päästy tavoitteeseen. Yhteistoimintaharjoitusten järjestämiseen ei tuntunut löytyvän tarvittavaa innostusta sen enempää vapaaehtoisten, kuin pelastuslaitosten puolelta. Harjoitusten osalta tavoitteesta on jääty sekä harjoitusten laajuuden että määrän suhteen. Ainoat toiminnalliset ja mittaluokaltaan suuremmat harjoitukset on saatu aikaan Uudenmaan alueella (Helsingin ja Uudenmaan piirissä) Porvoossa ja Hangossa (Syndalen).

Harjoituksissa on keskitytty toiminnallisuuden sijaan johtamis- ja tukitoimien karttaharjoituksiin. Tämä on perusteltua harjoitusten tavoitteet huomioiden. Viranomaisyhteistyö on toteutunut harjoituksissa vain osin. Alueelliset pelastuslaitokset ovat olleet mukana jokaisessa harjoituksessa, mutta yhteistyö ja pelastuslaitoksen rooli on jäänyt tavoitetta ohuemmaksi.

Hankkeen kannalta keskeistä on, että viranomaisille on harjoitusten ja yhteistoiminnan kautta alkanut muodostua ymmärrys ja yhteinen tavoitetila. Esimerkiksi Porvoon, Oulun ja Syndalenin harjoituksista viranomaispalautteessa korostettiin yhteisten harjoittelun tarvetta myös tulevaisuudessa.

Harjoittelussa tulisi alussa suosia keveitä Tabletop-tyyppisiä harjoitteita, joita on taloudellista järjestää, jolloin on mahdollista päästä harjoittelemaan riittävästi.

Toimintamallin markkinointi ja tiedottaminen

Alkuperäinen tavoite: 2018 loppuun mennessä viranomaisilla (etenkin pelastustoimessa) on entistä positiivisempi kuva Vapepasta toimijana

Järjestöissä on kaikilla öljyntorjunnan yhteistyöalueilla yhteinen näkemys öljyntorjunnan tarpeellisuudesta ja Vapepan roolista pelastustoimen tukemisessa

Kansalaiset tuntevat paremmin Vapepan ja sen eri toimintamuodot, ja ovat tietoisia Vapepan öljyntorjuntajoukoista

Toteutus vuoden 2018 loppuun mennessä: Markkinoinnissa ja viestinnässä hankkeessa edettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa on viestitty viranomaisille ja keskeisille vapaaehtoisille hankkeen suunnitelmista ja sisällöistä. Hanketta on esitelty järjestöjen ja Vapepan tilaisuuksissa (esim. työ- ja suunnittelukokoukset tai Vapepa foorumi).

Hankesuunnittelija on kiertänyt maakunnissa esittelemässä ja käynnistämässä yhteistoimintaa mm. maakuntatoimikunnissa ja keväisin Vapepa-avauksissa. Viranomaisille hanketta ja Vapepaa on esitelty pelastuslaitoskäynneillä, messuilla, ammattilehdissä, tapahtumissa ja erikseen järjestetyissä tilaisuuksissa. Viestintää hankkeesta on edistetty myös hankkeen www-sivujen avulla sekä SPR:n omilla sivuilla sekä sosiaalisessa mediassa. Tältä osin viestinnässä on onnistuttu kohtuullisesti.

Toisessa vaiheessa (kesä-syksy 2018) viestinnässä keskityttiin laajaan yleisöön. Viestiä hankkeesta saatiin julkisuuteen harjoitusten kautta. Harjoitusten peruuntuminen vaikutti saavutetun julkisuuden määrään. Vapaaehtoisten öljyntorjuntaa on lisäksi markkinoitu suurelle yleisölle tapahtumissa kuten Naantalin vene tapahtuma, partiolaisten Framille -tapahtuma ja Turun Nuku rauhassa -tapahtuma.

Vapaaehtoisille hankkeesta ja toimintamalleista on viestitty koko hankkeen ajan, maakuntatoimikunnissa, osastoissa ja tapahtumissa.

Koulutusten määrät

Valmiusavaukset: 8
Muut koulutukset ja tapahtumat vapaaehtoisille: 12
Henkilökunnan koulutukset (mm. valmiuspäälliköt): 6

Jatkohankkeen vaikutusten kokonaisarvio

Hankkeen tulokset tiivistetysti

Alla olevaan taulukkoon on tiivistetty 2. vaiheen hankkeen tavoitteiden saavuttaminen. Vihreällä merkityissä tavoitteissa on onnistuttu hyvin, keltaisissa kohtalaisesti ja punaisissa heikosti.

Hankkeen vaikutukset ja tulosten analysointi

Ongelmallista hankkeen jatkuvuuden ja olemassa olevan tiedon kannalta oli siirtymävaihe SPEKin vetämästä hankkeesta SPR:n vetämäksi hankkeeksi. Hankkeen vastuuorganisaation ja hankkeen vetäjän vaihtuessa olemassa olevan tiedon ja tehtyjen ratkaisujen perustelut eivät välittyneet, eikä kokonaisuuden hallinnan jatkuvuus toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Hankkeen kannalta siirtymä olisi voitu toteuttaa tehokkaammin saattaen vaihtamisen mallilla, jolloin esim. olemassa olevat viranomaisyhteistyöhön ja koulutuksiin olisi saatu luonteva jatkumo. Esimerkiksi Etelä-Savon pelastuslaitoksen kanssa tehty yhteistyö katkesi hankkeen nivelvaiheessa ja koulutustoiminnan yhteensovittamisessa tapahtui katkoksia, jotka havaittiin vasta vuoden viiveellä. Tämä on toisaalta varsin tyypillinen hankekehittämisen piirre.

Jatkohankkeen tavoitteista voidaan todeta lyhyesti, että ne saavutettiin vain osin. Tästä syystä arviossa voidaan olla kriittisiä. Vaikka toimintamallia ja koulutusta on saatu alueellisesti jalkautettua sekä yhteistyörakenteita muodostettua, ei näiden laajuutta tai tasoa voida pitää erityisen menestyksellisenä saavutuksena. Lisäksi vapaaehtoisten valmiuden paranemista on vaikea todentaa, tämä olisi vaatinut vapaaehtoisten osaamis- ja valmiustason alkuja loppumittauksia.

Hankkeen kautta vapaaehtoisten osaamisen tason arviointi on kuitenkin muuttunut luotettavammaksi ja määrällinen arviointi tarkemmaksi. Johtuen hankkeen kestosta ja vaikutusten todentamisen haasteista hankkeen tavoitteiden saavuttamista voidaankin parhaiten tarkastella vain keinojen toteutumisen eli tuloksellisuuden kautta. Hankkeen varsinaiset vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.

Vapepa-järjestöjen yhteistyöverkosto on hyvä ja toimiva ympäristö järjestöjen välisen yhteistyön kehittämiseen. Vapepa on kuitenkin pitkän historiansa aikana kehittynyt etsintään keskittyneeksi verkostoksi, jossa uuden toimintamuodon ja toimintamallin edistäminen on verrattain hidasta. Tästä huolimatta hankkeessa on määrätietoisesti onnistuttu hivuttamaan öljyntorjunnan yhteistoimintamuotoa ja malleja osaksi verkoston auttamisvalmiutta.

Alueellisen verkostoyhteistyön haasteena on löytää yksittäisten jäsenjärjestöjen roolit ja vastuulliset henkilöt työryhmiin. Lisäksi yhteen, varsin rajattuun teemaan keskittyvän yhteistyön riskinä on, että se muodostuu liian tiiviiksi, eikä kiinnity emo-organisaatioiden perustoimintaan. Laajempi suuronnettomuusteema madaltaisi todennäköisesti järjestöjen osallistumisalttiutta ja toisi aktiivisemmin mukaan myös sisämaan maakunnat.

Viranomaisten osallistumisessa ja yhteistyössä on niin ikään ollut paikoin toivomisen varaa. Viranomaisten osallistumista hidastaa luonnollisesti Vapepan hidas kehitys alueellisessa öljyntorjuntavalmiudessa. Lisäksi valtakunnalliset uudistukset kuten maakuntauudistus, pelastuslain ja pelastustoimen uudistukset ovat osaltaan tuoneet haasteita viranomaisyhteistyön kehittämiseen. Vuosi 2018 on viranomaisten osalta monelta osin valmistautumista tuleviin uudistuksiin, mikä rajoittaa pelastuslaitosten viranomaisten intoa lähteä aktiiviseen kehittämistoimintaan vapaaehtoissektorilla.

Haasteena pelastustoimen kannalta on myös vapaaehtoistoiminnan kerroksellinen rakenne. Pelastuslaitosten vakiintunut suhde sopimus- ja vapaapalokuntiin, saattaa osaltaan rajoittaa pelastuslaitosten kiinnostusta muuta vapaaehtoistoimintaa kohtaan. Vapepan viranomaisille teettämästä kyselystä 2017 selviää, että pelastuslaitosten viranomaiset suhtautuvat Vapepan vapaaehtoisiin kaikkein kriittisimmin, mutta ovat myös näiden kanssa vähiten tekemisissä. Hankkeessa on onnistuttu tuomaan Vapepa-järjestöjä ja pelastuslaitosten edustajia alueellisesti saman pöydän ääreen pohtimaan öljyntorjuntavalmiutta, ja tämän kehityksen toivoisi vakiintuvan toimintamalliksi tulevissa maakunnissa.

Keskeiset havainnot

1. Hankkeessa on onnistuttu viemään eteenpäin edellisessä hankkeessa tuotettuja toimintamalleja. Edellisen hankkeen materiaali on muokattu koulutusmateriaaliksi ja vapaaehtoisia on koulutettu lisää niin rantatorjuntaan kuin johtotehtäviin.
2. Hankkeessa saatuja kokemuksia on hyödynnetty Vapepan koulutus- ja johtamisjärjestelmän kehittämisessä, mikä on edellytys sille, että jatkossa Vapepan suuronnettomuusvalmius voi kehittyä ja tarjota viranomaisten tarvitsemia palveluja.
3. Koko Vapepan koulutus ja johtamisjärjestelmän muutos on hidas prosessi, mikä valmistuu suunnitelmien mukaan vasta vuonne 2020. Tähän kehittämistyöhön hankkeen harjoitukset ja koulutukset ovat tuottaneet kokemuspohjaista tietoa, mikä edesauttaa etenkin johtamisjärjestelmän sekä koulutuksen muokkaamista paremmin suuria tilanteita palvelevaksi.
4. Hankkeen aikana on havaittu, ettei tuloksellisuuden kannalta ole tarpeellista tavoitella lukumääräisesti suuria joukkoja valmiuteen vaan keskittyä avaintoimijoiden osaamisen kartuttamiseen. Rantatorjunta- sekä tukitoimien perustehtävät ovat nopeasti koulutettavissa tilannepaikalla. Maailmalta saatujen kokemusten mukaan suuronnettomuuksissa suuri osa vapaaehtoisista on joka tapauksessa spontaaneja eli ennestään kouluttamattomia vapaaehtoisia.
5. Vapaaehtoisten toimintakyvyn kannalta keskeistä on johtamis-, organisointi- ja koulutustaitoisten vapaaehtoisten määrä ja osaaminen. Tarvitaan osaamiseltaan ja sitoutumiseltaan kohtuullisen korkeatasoinen ryhmä käynnistämään ja organisoimaan toimintaa jota tekee ennestään kouluttamaton vapaaehtoisjoukko.
6. Vapaaehtoisten johtamiskoulutusta tulee lisätä, jos tavoitteena on toimia uskottavasti häiriötilanteiden tai suuronnettomuuksien yhteydessä viranomaisten tukijoukkoina oman johdon alaisuudessa.
7. Toiminnan käynnistämiseen tulee luoda vahvemmat resurssit ja osaaminen. Esim. järjestöjen valmiustoiminnan henkilöstöstä koottu ryhmä, jolloin johtaminen ja perustaminen saadaan tehokkaasti käyntiin.
8. Vapaaehtoisten öljyntorjunnassa tai suuronnettomuusvalmiudessa,verkostomainen järjestöyhteistyö on luonnollisin toimintatapa, jos halutaan yhdistää useamman järjestön osaamista ja voimavaroja. Ongelmana on tasapainon löytäminen järjestöjen oman roolin ja Vapepa-roolin välillä.

---

WWF:n kommentit

1. Miten tähän saakka opittuaja aikaan saatua pystytään parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntämään tulevaisuudessa ja toimintaa jalostamaan niin että sekä vapaaehtoisten rantatorjuntajoukkojen laatua että määrää voidaan nostaa?

Hanke on edesauttanut WWF:n joukkojen koulutuksen lisäämistä ja syventämistä. Vapaaehtoistoimintaa on pystytty lisäämään kouluttamalla vapaaehtoisista kurssinvetäjiä. Näin saadaan luotua rannikko- ja sisävesialueet kattava verkosto, jonka vapaaehtoiskouluttajat vastaavat lähes itsenäisesti alueellaan tapahtuvasta koulutustoiminnasta sekä johtavat tarvittaessa itse pienien öljyvahinkojen torjuntatöitä. Verkoston muodostaminen on vielä kesken, mutta Helsingissä, Turussa ja Oulussa toimintamalli on jo käytössä.

2. Miten pelastuslaitokset saadaan entistä aktiivisemmin mukaan yhteiseen tekemiseen?

WWF:llä on hyvät ja toimivat suhteet lähes kaikkiin Suomen pelastuslaitoksiin. Harjoituksia järjestetään yhdessä säännöllisesti ja yhteistyötä kehitetään tarpeiden mukaan. On toki toivottavaa, että järjestöt esittäytyvät pelastustoimen suuntaan yhdessä, järjestäytyneesti ja yhteisten tavoitteiden mukaisesti.

3. Mikä tulisi olla järjestötyöntekijöiden osuus ja rooli suuressa öljyonnettomuustilanteessa/suuronnettomuudessa?

Järjestötyöntekijät ovat merkittävässä roolissa etenkin käynnistettäessä suuria öljyntorjuntaoperaatiota, joihin sisältyy laajamittaista vapaaehtoistyövoiman hyödyntämistä. Vapaaehtoisille on tarjottu johtamiskoulutusta varsin kattavasti, mutta edes joukkueenjohtajataso ei ainakaan nykyisellään riitä suurten operaatioiden johtotehtävien hallintaan eikä sitä voida mitenkään vapaaehtoisilta odottaa. Kokenut, koulutettu ja tehtävään palkattu järjestötyöntekijöiden johtoryhmä tarvitaan tehtävän käynnistykseen aina kun tavoitteena on käynnistää viranomaisten odotukset ja aikamääreet täyttävä suuri (satojen vapaaehtoisten) öljyntorjuntaoperaatio.

Järjestötyöntekijöiden tulisi myös itse päivittää ja ylläpitää osaamistaan hakeutumalla koulutuksiin ja harjoituksiin oppimaan ja hankkimaan kokemusta, koska ei ole itsestään selvää, että öljyntorjuntaan linkittyvistä järjestöistä löytyy riittävästi ”kantahenkilökuntaa” tehtävien hoitamiseen. Myös WWF:llä on vielä puutteita henkilökunnan koulutuksessa.

Kun öljyonnettomuuden torjuntatyöt on saatu sujuvasti käyntiin, voidaan ylimpiä johtotehtäviä osoittaa myös vapaaehtoisille. Johtotehtävien koulutukseen räätälöitiin hankkeessa koulutuspaketti, joka toimi mielestäni suhteellisen onnistuneesti. Ongelmana on, että öljyonnettomuudet eroavat mittakaavaltaan ja kestoltaan huomattavasti esimerkiksi Vapepan etsintäoperaatioista, joten johtamiskoulutuksen suora soveltaminen järjestöjen omista koulutusmateriaaleista on hankalaa.

4. Minkä muotoista yhteistyötä jatkossa olisi syytä suosia kehittämishankkeissa?

Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa-hanke ei onnistunut tavoitteessa muodostaa alueellisia öljyntorjuntaryhmiä, joissa alueen vapaaehtoiset eri järjestöistä suunnittelisivat paikallista koulutus- ja valmiustoimintaa yhdessä. Järjestöyhteistyö varsinkin paikallisella tasolla on osoittautunut haasteelliseksi ja tarvitsisi todennäköisesti enemmän ohjausta keskustoimistoista. Kehittämishankkeissa voisi ladata huomattavasti enemmän odotuksia ja tavoitteita järjestöille sekä seurata niiden toteutumista aktiivisesti. Järjestöjen työntekijöillä tulee olla aktiivinen rooli myös kentällä, jotta hanke etenee aikataulussa ja yhteisten pelisääntöjen mukaisesti kohti tavoitteita. Ohjausryhmän jäsenten tulisi vielä voimakkaammin tiedottaa kentälle miten järjestö tulee olemaan mukana hankkeessa ja mikä järjestön toimenkuva on. Tällöin vältytään suuremmilta epäselvyyksiltä alueellisella tasolla ja toimintaa on helpompi viedä eteenpäin. Tulevissa kehittämishankkeissa on myös tärkeää arvioida tarkkaan mitkä järjestöt pystyvät tuottamaan lisäarvoa vapaaehtoiselle öljyntorjuntatyölle. Järjestökokoonpano oli nyt onnistunut ja mielestäni sama linja tulee pitää myös jatkossa.

Teemu Niinimäki