WWF:n kouluttajakoulutus oli yksi tapahtumista, joka jouduttiin perumaan tai siirtämään viime keväänä koronapandemian takia. Vapaaehtoiskouluttajat ovat kokeneempia vapaaehtoisia, jotka opettavat uusia vapaaehtoisia öljyntorjunnan perus- ja ryhmäjohtajakursseilla. Heiltä puuttui kouluttajakoulutus, joten suunnittelin ja toteutin heille sellaisen Suomen Punaisen Ristin mallia apuna käyttäen yhdessä WWF:n työntekijöiden Vanessa Ryanin ja Teemu Niinimäen kanssa. Tämä on juuri sitä hyvien käytäntöjen jakamista, jota OIL SPILL -hankkeessa tehdään!

Miksi kouluttajakoulutusta?

Koulutuksen tavoitteena oli lisätä osallistujien kykyä toimia kouluttajina ja oppimisen ohjaajina. Tavoitteena oli myös tutustua WWF:n toimintaan monipuolisesti ja oppia kertomaan siitä, koska öljyntorjunnan peruskurssille tuli tänä syksynä uutena osiona WWF:n esittely, jonka kouluttajat pitävät. Lisäksi tavoitteena oli saada kouluttajat tietoisemmaksi omasta roolistaan WWF:n edustajana sekä siitä, kuinka luoda onnistunut oppimista tukeva koulutus. Koulutuksen kautta pyrittiin myös vahvistamaan osallistujien kouluttajaidentiteettiä, antamaan erilaisia työkaluja (menetelmiä) osallistamiseen sekä perehdyttämään osallistujat uuteen koulutusmateriaaliin. Lisäksi koulutuksessa harjoiteltiin esiintymis- ja palautteenantotaitoja.

Olimme alun perin suunnitelleet järjestävämme koulutuksen lähiopetuksena toukokuisena viikonloppuna. Vierailevaksi kouluttajaksi olimme jo vuosi sitten kutsuneet Capacitarin valmentajan ja vuorovaikutuskouluttajan Marianne Hemmingin. Osallistuin hänen koulutukseensa Suomen Punaisella Ristillä viime vuonna ja ajattelin, että tällainen osallistava lähestymistapa koulutukseen voisi olla hyödyllinen myös WWF:n vapaaehtoiskouluttajille. Mutta miten vuorovaikutuskoulutus voi toimia verkossa?

Syyskuu 2020: Osa I

Verkkokoulutusta varten meidän piti mukauttaa alkuperäistä suunnitelmaa hieman, joten päätimme jakaa koulutuksen kahteen osaan: osa I pidettiin syyskuussa ja osa II lokakuussa.

Lauantain ensimmäinen verkkokoulutus, ”Minä WWF:n edustajana”, rakentui koulutuksen tavoitteista, sisällöstä ja aikataulusta sekä WWF:n ja öljyntorjuntajoukkojen esittelystä. Tämä luentomainen koulutus kesti kaksi tuntia: osallistujat pääsivät näkemään peruskurssin uudet diaesitykset, joita he tulisivat itse käyttämään toimiessaan kouluttajina loka-joulukuun öljyntorjunnan peruskursseilla. Niihin muuten ehtii vielä ilmoittautua mukaan täällä!

Toinen sunnuntaina järjestetty verkkokoulutus, ”Minä kouluttajana”, koostui seuraavista aiheista: hyvä (WWF:n) kouluttaja ja kouluttajana kehittyminen, miten ja miksi vuorovaikutusta koulutustilanteessa, ryhmän ilmapiirin rakentaminen kouluttajana, mikä ohjaa kouluttamistasi ja millainen on hyvä kysymys. Marianne vastasi siitä kokonaan käyttäen monia osallistavia menetelmiä, kuten paripuheluja, pienryhmätapaamisia, chattia, tarpeeksi taukoja jne. Osallistujien videot ja mikrofonit olivat päällä koko ajan, jotta tilaisuus olisi mahdollisimman lähellä lähitapaamista. Verkkokoulutus kesti viisi ja puoli tuntia, mutta ei ainakaan minusta tuntunut siltä!

Lokakuu 2020: Osa II

Alkuperäinen suunnitelmani sisälsi viiden minuutin esitykset jokaiselta osallistujalta ja sen jälkeen vertaispalautteen. Ajattelin kuitenkin, että viisi minuuttia liian lyhyt aika, ja päätin ehdottaa, että voisimme keskittyä vain esiintymis- ja palautteenantotaitoihin II osan aikana – ovathan ne tärkeitä myös johtajille, joita vapaaehtoiskouluttajat itse öljyntorjuntatilanteessa myös ovat.

Lopulta jaoimme 14 osallistujan ryhmän kahtia ja jokainen osallistui oman ryhmänsä kahteen verkkosessioon lokakuussa. Meillä oli siis yhteensä neljä iltasessiota, joissa osallistujilla oli 15 minuutin esitys aiheesta, jonka he olivat itse valinneet öljyntorjunnan peruskurssin ohjelmasta. Jokainen heistä sai yhteensä 10 minuutin palautteen toisilta osallistujilta esitystensä jälkeen. Olin lähettänyt heille etukäteen materiaalia luettavaksi esiintymisestä ja palautteen antamisesta.

Kuinka se sitten meni?

14:sta osallistujasta viisi antoi palautetta kouluttajakoulutuksesta. Sen mukaan yleisarvosana koulutuksesta oli keskiarvoltaan hyvä (4), koulutuksen yleisjärjestelyjä pidettiin keskimäärin hyvänä (4) ja koulutus myös vastasi osallistujien odotuksia keskimäärin hyvin (4) asteikolla 0-5. Koulutuksen kokonaisuuteen oltiin tyytyväisiä ja pidettiin tärkeänä päästä harjoittelemaan verkkokurssin pitämistä käytännössä.

Toisaalta oltiin myös turhautuneita teknisiin ongelmiin, joita huonot verkkoyhteydet ja valmiudet käyttää Teamsiä koulutusalustana ja materiaalipankkina aiheuttivat. Kouluttajat saivat tämän vuoksi myös pikakoulutuksen Teamsin käyttöön, mutta se tuli joillekin liian myöhään, kun oma esiintymisharjoitus haasteineen oli jo takanapäin.

Osallistujat arvioivat oman sitoutumisensa koulutukseen olleen keskimäärin kohtalaista (3,4). Henkilökohtaisen elämän tapahtumat, työkiireet ja mielenkiinnon lopahtaminen teknisistä vaikeuksista johtuen vähensivät sitoutumista.

Osallistujat kokivat oppineensa keskimäärin hyvin (4,2) asioita, joita voivat hyödyntää tulevaisuudessa, ja koulutuksen etenemisvauhtia pidetiin hyvänä (4,4). Opetusmenetelmien katsottiin soveltuvan asian käsittelyyn keskimäärin hyvin (4) ja niitä pidettiin mukavan monipuolisina. Osallistavien menetelmien ja teorian suhde arvioitiin kohtalaiseksi (3,4): joku olisi kaivannut enemmän osallistamista ja jonkun mielestä sitä taas oli liikaa, kuten yleensä.

Loppusanoiksi sopii hyvin erään osallistujan toteamus: ”Kouluttamisen teorian opiskelu on kuin sipulin kuorimista: aina löytyy jotain uutta, kun asiaa käsitellään.” Tarkoituksena ei olekaan muovata kaikista saman muotin mukaisia kouluttajia, vaan valmentaa jokaista löytämään itselleen parhaiten sopiva tyyli ja oivaltamaan, että asia opitaan parhaiten, kun sitä joutuu hieman itse pureskelemaan pelkän kuuntelemisen sijaan. Harjoitus todellakin tekee mestarin! Toivottavasti pääsemme ensi vuonna jatkamaan harjoituksia rannalla, missä nämä kouluttajat myös toimivat.

Teksti: Heta Hyvärinen, Hankesuunnittelija, Suomen Punainen Risti