Oil spill -hanke jatkaa öljyntorjuntavalmiuden parantamista Itämerellä

Oil spill – Enhancing Oil Spill Response Capability in the Baltic Sea Region 2019–2021 on 2,5 vuotta kestävä EU-hanke, jossa Suomen Punainen Risti on mukana. Hankkeen tavoitteena on parantaa öljyntorjuntavalmiutta Itämeren alueella ministeriöiden, viranomaisten, järjestöjen ja teollisuuden edustajien välisen yhteistyön avulla. Suomen Punaisen Ristin rooli liittyy viranomaisten ja järjestöjen välisen yhteistyön vahvistamiseen sekä roolien ja johtamisen selkiyttämiseen rantatorjunnassa.

Varsinais-Suomi toimii hankkeessa pilottialueena, jonka Vapepa-öljyntorjuntatyöryhmässä luodaan vapaaehtoisten ja viranomaisten välille öljyntorjunnan yhteistyömalli, jota voidaan soveltaa myös muualla. Erityisesti alueellisten pelastuslaitosten kanssa vahvistetaan yhteistyötä laatimalla yhteiset tavoitteet, suunnitelmat ja sopimukset ja vapaaehtoisten johtamista parannetaan koulutusten kautta.

Hankkeessa jatketaan Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeen työtä eli jo olemassa olevien Vapepan alueellisten öljyntorjuntatyöryhmien kokoontumisia, koulutuksia ja harjoituksia. Myös uusia alueellisia öljyntorjuntatyöryhmiä perustetaan kiinnostuksen mukaan. Hankkeen materiaaleja ja hyviä käytäntöjä jaetaan paitsi kotimaassa niin myös hankkeen kansainvälisten yhteistyökumppanien kesken. Hankkeen viralliset yhteistyökumppanit ovat Suomen lisäksi Virosta, Latviasta, Liettuasta, Ruotsista ja Tanskasta, lisäksi hankkeessa tehdään myös asiantuntijayhteistyötä Norjan ja Saksan kanssa.

Hankkeen kohderyhmiä on kolme: vapaaehtoiset, järjestöjen työntekijät ja viranomaiset, joiden kanssa suunnitellaan ja järjestetään koulutusta ja harjoituksia. Hankkeessa jatketaan tiivistä yhteistyötä WWF:n kanssa, lisäksi Suomesta mukana ovat hankkeen pääkoordinaattorina toimiva Turun kauppakorkeakoulu, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Neste ja Syke.

Lisätietoa:

Kuva: Suomen Punainen Risti / Joonas Brandt

Öljyntorjuntaharjoitus Oulussa

Oulu-Koillismaan pelastuslaitos järjesti öljyntorjunnan koulutuspäivät Oulussa 28.-29.9.2018. Koulutuksen suunnitteluun osallistui hankkeessa mukana olleet VAPEPA:n jäsenjärjestöt. Koulutuspäivät olivat kaksiosaiset. Ensimmäisenä päivä sisälsi koulutuspäivän ja toisena päivänä koulutuksessa mukana olevat pääsivät tutustumaan pelastuslaitoksen öljyntorjuntakalustoon sekä osallistumaan käytännön rantakeräyskoulutukseen.

Perjantaina 28.9 käydyssä koulutustilaisuudessa Veli-Matti Hiekkataipale ja Hannu Timonen kertoivat Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen öljyntorjuntavalmiudesta sekä valmiuden kehityksestä alueellisen pelastustoiminnan aikana.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on ymmärretty öljyntorjunnan tärkeys ja siihen panostetaan. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on halu panostaa ja kehittää öljyntorjuntaa. Tämä on erittäin tärkeää, kun toimintaan ollaan ottamassa mukaan vapaaehtoistoimijoita. Pelastuslaitoksen ja vapaaehtoisjärjestöjen hyvä yhteistyö näkyy toiminnassa. Pelastuslaitoksen toiminta ja yhteistyö öljyntorjunnassa sai kiitosta vapaaehtoisjärjestöiltä.

Koulutuksessa nousi esiin, miten toimintaa voidaan kehittää ja miten vapaaehtoisjärjestöjä voidaan käyttää apuna öljyntorjuntaonnettomuuksissa. Osa kehitettävistä asioista pohjautuu kesällä 2017 Oulussa sattuneeseen öljyvahinkoon, jossa vapaaehtoisia hyödynnettiin torjuntatoimissa.

Pelastuslaitoksen tulisi tiedostaa ajoissa tarve vapaaehtoisten tarpeeseen öljyntorjunnassa. Koska kyseessä on vapaaehtoisjärjestö, on varattava aikaa ennen kuin käytettävät resurssit ovat vahinkoalueella. Pelastuslaitoksen kehitystarve on henkilöstönhallinta, jolla vapaaehtoiset saadaan töihin. Vapaaehtoisten ilmoittautumiseen olisi hyvä laatia yksi täytettävä lomake. Tarkoitukseen voisi kehitellä sähköisen lomakkeen, jonka torjuntatoimiin saapuva vapaaehtoinen joko lähettää täytettynä henkilölle, joka on vastuussa vapaaehtoisten hälyttämisestä tai ottaa täytetyn lomakkeen mukaan ilmoittautumispisteelle. Pelastusviranomaiselle olisi saatava tieto mahdollisimman aikaisin saapuvista vapaaehtoisista,(joukkueenjohtajat, ryhmänjohtajat, rantatorjujat) jotta käytettävissä olevat resurssit saataisiin jaettua tehokkaasti ja nopeasti esim. tiedustelutoiminnassa. Henkilöstö ja organisointi on oltava valmiina ennen kuin torjuntatoimet voivat alkaa.

Haasteena vapaaehtoisjärjestöissä on vapaaehtoisten vähäinen määrä sekä varsinkin VAPEPA:lla toiminnassa mukana olevat henkilöt ovat iäkkäitäkin. Rekrytointitilaisuudet esim. yliopistossa saattaisivat korjata tätä ongelmaa. Tällä hetkellä ainoastaan WWF:llä on valmiudet öljyntorjuntaan, muille on saatava lisäkoulutusta. Joukkueenjohtajien ja ryhmänjohtajien vähäinen määrä muodostuu ongelmaksi todellisessa tilanteessa.

Pelastuslaitoksen olisi hyvä laatia viestiliikennekaavio öljyntorjuntaonnettomuutta varten. VAPEPA:lla on käytössä rajallinen määrä Virve-päätelaitteita, jotka on mahdollista saada käyttöön onnettomuustilanteessa. Lisäksi VAPEPA:lla on muuta radiokalustoa viestintään. Kun pelastuslaitoksella on laadittuna viestiliikennekaavio, onnettomuustilanteessa puheryhmien lähetys onnistuisi käytettävissä oleviin puhelimiin. Tilanteesta riippuen Virve-päätelaitteita olisi käytössä pelastustoiminnan johtajalla sekä joukkueenjohtajilla. Joukkueenjohtajan ja ryhmänjohtajien välinen viestintä tapahtuisi esim. VAPEPA:n radiokalustolla.

Lauantain käytännön harjoituksessa mukana olleille vapaaehtoisjärjestöille pelastuslaitos esitteli omaa öljyntorjuntakalustoaan. Lisäksi WWF piti pikakoulutuksen rantatorjunnasta. Päivän päätteeksi oli kuvitteelliseen onnettumuuteen liittyvä rannanpuhdistusharjoitus. Pelastuslaitoksen hankkiessa suojavarusteita öljyntorjuntaan tulisi ottaa huomioon myös pienikokoiset ihmiset, joille varusteita oli rajallisesti tällä hetkellä. Lisäksi harjoituksesta nousseita kehitettäviä asioita on mm. Pelastuslaitoksen johtokeskuksessa olisi hyvä olla esim. WWF:n henkilö asiantuntijana.

Toiminnan eteenpäin viemiseen vaadittaisin lisää yhteistoimintaharjoituksia. Osan harjoituksista voisi suorittaa virtuaalisena karttaharjoituksena, jossa mukana olisi myös viestiliikenne. Vapaaehtoisjärjestöt voisivat olla osana harjoitusjoukkoja, kun pelastuslaitos järjestää omia vuosittaisia öljyntorjunta harjoituksia. Harjoittelun lisääminen oli toiveena myös vapaaehtoisjärjestöjen puolelta.

Vapaaehtoisjärjestöissä on erittäin paljon käyttämätöntä potentiaalia viranomaisten käyttöön. Öljyntorjunta on yksi niistä.

Yle: Öljykatastrofin riski pohjoisilla merillä kasvaa jatkuvasti

Yle: Öljykatastrofin riski pohjoisilla merillä kasvaa jatkuvasti – ”On vain hyvää tuuria, ettei ole sattunut pahempaa”

Yle, Emma Hinkula 4.4.2018 klo 12:10. Lue artikkeli Yle:n sivuilta.

Esimerkiksi Itämerellä sattuu vuosittain satoja laivaliikenteen vahinkotilanteita. Öljyntorjuntaan kehitetään jatkuvasti uusia keinoja, joista yksi on öljyn polttaminen.

Jäänmurtaja jäiden keskellä.
Arktisella alueella öljyonnettomuus olisi erityisen vahingollinen luonnolle. Pohjoisessa kasvien kasvukausi on paljon lyhyempi kuin etelässä. Öljy myös haihtuu kylmästä vedestä huomattavasti hitaammin kuin lämpimästä vedestä.Alfred Wegener / Institute of Polar and Marine Research / EPA

Melko tarkalleen 29 vuotta sitten öljytankkeri Exxon Valdez ajoi karille Alaskan edustalla.

Tankkerista valui veteen yli 40 000 tonnia öljyä, minkä seurauksena suuri määrä alueen merieläimistä kuoli. Kyseinen haveri on pahimpia öljyonnettomuuksia, joita on koskaan tapahtunut arktisella alueella.

Vaikka yhtä isoa onnettomuutta ei arktisella alueella ole Exxon Valdezin jälkeen ollut, ei sen toistuminen ole mahdotonta.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kirsten Jørgensen kertoo, että aktiivisuus arktisella alueella kasvaa koko ajan. Alueella porataan entuudestaan sekä öljyä että kaasua. Jäiden sulaessa ja meriteiden auetessa ilmastonmuutoksen vuoksi myös alueen meriliikenne todennäköisesti kasvaa.

Kaikki tämä lisää myös öljyonnettomuuden riskiä.

Arktisella alueella tapahtuva öljyonnettomuus olisi erityisen vakava, sillä etäisyydet ovat valtavat. Myös pimeys ja kylmyys vaikeuttavat öljyn puhdistamista pohjoisessa.

Arktisen alueen maat.
Ilmaston lämpenemisen vuoksi arktisilla alueilla sulaa uusia laivareittejä. Laivaliikenteen lisääntyminen kuitenkin nostaa öljyonnettomuusriskiä.Yle grafiikka

Arktisen alueen öljyonnettomuus olisi Oulun yliopiston energia- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän projektipäällikkö Niko Hännisen mukaan erityisen vahingollinen myös luonnolle.

– Pohjoisessa kasvien kasvukausi on huomattavasti lyhyempi kuin etelässä. Se, miten hyvin luonto kykenee toipumaan siitä ja uudistumaan, on ihan toista luokkaa eteläisemmillä alueilla.

Öljy myös haihtuu hitaammin arktisella alueella kylmyyden vuoksi. Hänninen kertoo, että öljyonnettomuuden tapahtuessa 0,5-asteisessa vedessä öljystä on haihtunut neljäsosa kolmen vuorokauden kuluessa öljypäästöstä. Esimerkiksi 25-asteisessa vedessä on saman ajan kuluessa haihtunut jo lähes 40 prosenttia.

– Eli etelämpänä suurempi osa mereen päässeestä öljystä hoitaa itse itsensä pois päiväjärjestyksestä verrattuna pohjoisen kylmiin vesiin.

”Se on vain tuurin kauppaa, ettei tähän mennessä ole tapahtunut pahempaa.” – ANNA SOIRINSUO

Exxon Valdezin onnettomuuden vaikutukset näkyvät luonnossa vielä 30 vuotta onnettomuuden jälkeen.

WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo kertoo, että alueen silli- ja miekkavalaspopulaatiot eivät ole vieläkään toipuneet. Merisaukonkin toipuminen oli Soirinsuon mukaan vielä 20 vuotta sitten kesken, mutta nyt niiden kannat ovat nousseet hyvälle tasolle.

– Luonto kyllä toipuu, mutta siinä kestää pahimmillaan vuosikymmeniä. Varsinkin, jos tapahtuu oikein paha onnettomuus.

Jos samankaltainen iso öljyonnettomuus tapahtuisi esimerkiksi Suomenlahdella, saisi koko ekosysteemi Soirinsuon mukaan väliaikaisen iskun. Kaikki elinympäristöt meren pohjasta merenrantoihin kärsisivät pahasti, mikä voisi vaikuttaa suuresti merieläinpopulaatioihin.

Itämeren laivaliikenne on riski

Arktisen alueen lisäksi öljyonnettomuuden riski on Anna Soirinsuon mukaan kasvanut myös Itämerellä. Suurin syy riskin kasvuun on laivaliikenne, joka on kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.

– Se on aivan huimaava kasvu. Itämeren alueella on liikkeellä joka hetki noin 2 000 Kansainvälisen merenkulkujärjestön rekisteröimää alusta.

Runsas liikenne merellä aiheuttaakin aika ajoin potentiaalisia vaaratilanteita. Soirinsuo kertoo, että Itämeren alueella vuosina 2011–2015 noin 1 500 alusta ajoi karille, törmäsi toiseen laivaan tai oli muussa vahinkotilanteessa.

– On vain hyvää tuuria, ettei ole sattunut pahempaa.

Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

KIRSTEN JØRGENSEN

Sitä mukaa kun öljyonnettomuuden riskit kasvavat, myös varotoimia ja turvallisuutta lisätään. Soirinsuo kertoo, että onnettomuusriskin pienentämiseksi öljyä rahtaavissa laivoissa on kaksoispohjalliset tankit, Automatic Identification System -navigointijärjestelmät. Myös yleistä turvallisuussäädöstöä on parannettu.

– Töitä on kuitenkin vielä tehtävänä. Mielestäni pitäisi olla esimerkiksi enemmän sellaisia luotsiveneitä, jotka ohjaavat laivoja satamaan jo hyvissä ajoin ennen satamaan saapumista. Se ehkäisisi laivojen törmäyksiä ja karille ajoja.

Arktisilla alueilla öljystä eroon polttamalla?

Riskien lisääntyessä on alettu kehittelemään myös uusia öljyntorjuntamenetelmiä. Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) on GRACE-hanke, jonka tavoitteena on kehittää, vertailla ja arvioida eri öljyntorjuntamenetelmien tehokkuutta ja ympäristövaikutuksia kylmässä ilmastossa.

Yksi menetelmistä on öljyn polttaminen. Poltto tapahtuu yksinkertaisesti niin, että öljyn saastuttama alue aidataan pyropuomeilla ja öljy sytytetään palamaan.

Öljyä poltetaan.
Öljyn polttaminen on varteenotettava öljyntorjuntamenetelmä etenkin sellaisilla alueilla, missä ei ole paljon asutusta.Ole Geertz-Hansen

Öljyn polttaminen on SYKE:n johtava tutkija Kirsten Jørgensenin mielestä hyvä torjuntamenetelmä arktisella alueella, jossa on vähän asutusta eikä juurikaan öljynkeräyskalustoa.

– Paras puoli öljyn polttamisessa on, että se ei vaadi kovinkaan paljon kalustoa ja laivoja. Ihmiset voidaan esimerkiksi lennättää helikopterilla paikalle.

– Toinen hyvä puoli on se, ettei polttamisessa synny niin paljon jätettä, joka pitäisi kuljettaa ja käsitellä jossain. Syrjäisissä paikoissa harvemmin on käsittelypaikkoja, Jørgensen sanoo.

Öljyn polttokaan ei ole täysin ongelmaton torjuntamenetelmä. Polttaminen tuottaa esimerkiksi päästöjä, mikä on Jørgensenin mielestä suurin ongelma. Päästöjen määrä riippuu öljyn laadusta.

– Polttamisesta voi jäädä myös polttojätöksiä veden pinnalle ja sitä kautta mereen. Olemme tutkineet myös sitä, pystyykö niitä keräämään troolilla. Ensimmäisten kokemusten mukaan se on onnistunut.

Öljyntorjuntaan on useita menetelmiä

Öljyn polttamisen lisäksi öljyntorjuntamenetelmiä ovat mekaaninen keräily, eli öljyä kerätään vedestä erilaisilla pyörivillä harjalaitteilla. Se on Kirsten Jørgensenin mukaan tehokas keino kerätä öljyä, jos se ei ole vielä ehtinyt levitä.

Öljyn puhdistamiseen voidaan käyttää myös kemikaaleja eli dispersantteja. Niiden avulla öljy häviää pinnasta ja liukenee veteen.

– Silloin voidaan välttää se, että öljylautta rantautuu ja linnut tahrautuvat. Luotetaan siihen, että öljy häviää vedestä biologisesti.

Itämeren alueella on Jørgensenin mukaan todella hyvä kalusto mekaaniseen öljynkeräilyyn sekä valmius kansainväliseen yhteistyöhön.

– Olemme myös testanneet ja harjoitelleet erilaisia öljyntorjuntamenetelmiä pohjoismaiden ja arktisten maiden kanssa.

Öljyä poltetaan meressä.
Öljyn polttamisen huono puoli on päästöt. Lars Poort

Se, mikä on paras tapa kerätä tai hävittää öljyä riippuu Jørgensenin mukaan onnettomuuspaikan olosuhteista ja öljyn laadusta. Hankalat sääolosuhteet ovat hänen mukaan suurin ongelmia aiheuttava tekijä onnettomuuspaikalla.

Jørgensen painottaakin sitä, että pelkästään yhteen öljyntorjuntamenetelmään ei missään nimessä voi luottaa. Hänen mielestään kaikki potentiaaliset öljyntorjuntamenetelmät on otettava käyttöön.

– Siksi me tässä GRACE-hankkeessa tutkimmekin useita eri menetelmiä. Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

Yksi huomionarvoinen asia öljyntorjunnassa on Jørgensenin mukaan myös se, miten onnettomuuteen pystytään varautumaan. Eli minne järjestetään kalustoa, jotta se on lähellä, jos onnettomuus tapahtuu, ja miten ihmisiä koulutetaan öljyntorjuntaan.

HS: Ruuhkaa Suomenlahdella – öljyturma kapealla merialueella olisi tuhoisa

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 26.7.2017 ottaa kantaan öljyturman mahdollisuuteen Suomenlahdella.

Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa- hankkeen tavoitteena on kasvattaa vapaaehtoisjärjestöjen ja kansalaisten aktiivisuutta onnettomuuksiin varautumisessa, tehostaa kansallista öljyntorjuntavalmiutta sekä vahvistaa yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus alla.

Julkaistu 26.7.2017

VENÄLÄISEN ydinsukellus­veneen ja taisteluristeilijän matka halki Itämeren on herättänyt runsaasti huomiota viime päivinä. Huomiota on herättänyt myös alusten suuri koko: sukellusvene Dmitri Donskoi on 172 metriä ja taistelualus Pjotr Veliki 252 metriä pitkä.

Alusten kulku on ollut näyttävää, mutta ne eivät ole poikkeuksellisen suuria Itämeren liikenteessä. Sen sijaan ydinkäyttöisten sota-alusten letka muistuttaa Suomenlahden meriliikenteen riskeistä. Suurin uhkakuva on matkustaja-aluksen ja öljytankkerin kolari, jossa jouduttaisiin evakuoimaan suuri määrä ihmisiä ja ­samalla torjumaan isoa öljyvahinkoa.

Suomenlahti on maailman vilkkaimpia merialueita. Ruuhkaisilla väylillä seilaa vuosittain noin 40 000 alusta. Sekä liikenteen määrä että alusten koko ovat kasvaneet 2000-luvulla. Yli 250-metrinen öljytankkeri ei enää ole mikään harvinaisuus. Risteilyalukset puolestaan ovat jopa 330–350 metriä pitkiä.

Navigointi Suomenlahdella on vaikeaa paitsi poikittaisliikenteen myös kapeuden ja matalikkojen sekä talvella hankalien jääolojen vuoksi. Risteävä liikenne ei helpota raskaskulkuisten tankkereiden matkaa. Täydessä lastissa olevan säiliö­aluksen pysähtymiseen menee lyhimmilläänkin yhdestä kahteen kilometriä.

Läheltä piti -tilanteita on sattunut. Liian lähellä suuronnettomuutta oltiin joulukuussa, kun kaksi täydessä öljylastissa ollutta säiliöalusta oli törmätä toisiinsa Hangon eteläpuolella. Vakavalta turmalta vältyttiin Hel­singin edustalla vuosi sitten, kun yli 300-metrinen risteilyalus kulki kohti matalikkoa 4 500 matkustajaa kyydissään.

Viime vuonna VTS-keskukset estivät Liikenneviraston mukaan kaikkiaan kymmenen karille­ajoa. Suomenlahdella keskeinen valvonnan väline on pakollinen ­ilmoittautumisjärjestelmä Gofrep, jota kaikkien yli 300 nettotonnia painavien alusten on käytettävä. Järjestelmä on auttanut estämään onnettomuuksia ja lisännyt risteävän liikenteen turvallisuutta.

Öljyturma olisi Suomenlahdelle tuhoisa. Pahin painajainen olisi kolari, jossa menetettäisiin myös ihmishenkiä. Ennaltaehkäisy on tehokkain keino estää ka­tastrofi.

Lue pääkirjoitus Helsingin Sanomien verkkosivuilta.