Yle: Öljykatastrofin riski pohjoisilla merillä kasvaa jatkuvasti

Yle: Öljykatastrofin riski pohjoisilla merillä kasvaa jatkuvasti – ”On vain hyvää tuuria, ettei ole sattunut pahempaa”

Yle, Emma Hinkula 4.4.2018 klo 12:10. Lue artikkeli Yle:n sivuilta.

Esimerkiksi Itämerellä sattuu vuosittain satoja laivaliikenteen vahinkotilanteita. Öljyntorjuntaan kehitetään jatkuvasti uusia keinoja, joista yksi on öljyn polttaminen.

Jäänmurtaja jäiden keskellä.
Arktisella alueella öljyonnettomuus olisi erityisen vahingollinen luonnolle. Pohjoisessa kasvien kasvukausi on paljon lyhyempi kuin etelässä. Öljy myös haihtuu kylmästä vedestä huomattavasti hitaammin kuin lämpimästä vedestä.Alfred Wegener / Institute of Polar and Marine Research / EPA

Melko tarkalleen 29 vuotta sitten öljytankkeri Exxon Valdez ajoi karille Alaskan edustalla.

Tankkerista valui veteen yli 40 000 tonnia öljyä, minkä seurauksena suuri määrä alueen merieläimistä kuoli. Kyseinen haveri on pahimpia öljyonnettomuuksia, joita on koskaan tapahtunut arktisella alueella.

Vaikka yhtä isoa onnettomuutta ei arktisella alueella ole Exxon Valdezin jälkeen ollut, ei sen toistuminen ole mahdotonta.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kirsten Jørgensen kertoo, että aktiivisuus arktisella alueella kasvaa koko ajan. Alueella porataan entuudestaan sekä öljyä että kaasua. Jäiden sulaessa ja meriteiden auetessa ilmastonmuutoksen vuoksi myös alueen meriliikenne todennäköisesti kasvaa.

Kaikki tämä lisää myös öljyonnettomuuden riskiä.

Arktisella alueella tapahtuva öljyonnettomuus olisi erityisen vakava, sillä etäisyydet ovat valtavat. Myös pimeys ja kylmyys vaikeuttavat öljyn puhdistamista pohjoisessa.

Arktisen alueen maat.
Ilmaston lämpenemisen vuoksi arktisilla alueilla sulaa uusia laivareittejä. Laivaliikenteen lisääntyminen kuitenkin nostaa öljyonnettomuusriskiä.Yle grafiikka

Arktisen alueen öljyonnettomuus olisi Oulun yliopiston energia- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän projektipäällikkö Niko Hännisen mukaan erityisen vahingollinen myös luonnolle.

– Pohjoisessa kasvien kasvukausi on huomattavasti lyhyempi kuin etelässä. Se, miten hyvin luonto kykenee toipumaan siitä ja uudistumaan, on ihan toista luokkaa eteläisemmillä alueilla.

Öljy myös haihtuu hitaammin arktisella alueella kylmyyden vuoksi. Hänninen kertoo, että öljyonnettomuuden tapahtuessa 0,5-asteisessa vedessä öljystä on haihtunut neljäsosa kolmen vuorokauden kuluessa öljypäästöstä. Esimerkiksi 25-asteisessa vedessä on saman ajan kuluessa haihtunut jo lähes 40 prosenttia.

– Eli etelämpänä suurempi osa mereen päässeestä öljystä hoitaa itse itsensä pois päiväjärjestyksestä verrattuna pohjoisen kylmiin vesiin.

”Se on vain tuurin kauppaa, ettei tähän mennessä ole tapahtunut pahempaa.” – ANNA SOIRINSUO

Exxon Valdezin onnettomuuden vaikutukset näkyvät luonnossa vielä 30 vuotta onnettomuuden jälkeen.

WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo kertoo, että alueen silli- ja miekkavalaspopulaatiot eivät ole vieläkään toipuneet. Merisaukonkin toipuminen oli Soirinsuon mukaan vielä 20 vuotta sitten kesken, mutta nyt niiden kannat ovat nousseet hyvälle tasolle.

– Luonto kyllä toipuu, mutta siinä kestää pahimmillaan vuosikymmeniä. Varsinkin, jos tapahtuu oikein paha onnettomuus.

Jos samankaltainen iso öljyonnettomuus tapahtuisi esimerkiksi Suomenlahdella, saisi koko ekosysteemi Soirinsuon mukaan väliaikaisen iskun. Kaikki elinympäristöt meren pohjasta merenrantoihin kärsisivät pahasti, mikä voisi vaikuttaa suuresti merieläinpopulaatioihin.

Itämeren laivaliikenne on riski

Arktisen alueen lisäksi öljyonnettomuuden riski on Anna Soirinsuon mukaan kasvanut myös Itämerellä. Suurin syy riskin kasvuun on laivaliikenne, joka on kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.

– Se on aivan huimaava kasvu. Itämeren alueella on liikkeellä joka hetki noin 2 000 Kansainvälisen merenkulkujärjestön rekisteröimää alusta.

Runsas liikenne merellä aiheuttaakin aika ajoin potentiaalisia vaaratilanteita. Soirinsuo kertoo, että Itämeren alueella vuosina 2011–2015 noin 1 500 alusta ajoi karille, törmäsi toiseen laivaan tai oli muussa vahinkotilanteessa.

– On vain hyvää tuuria, ettei ole sattunut pahempaa.

Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

KIRSTEN JØRGENSEN

Sitä mukaa kun öljyonnettomuuden riskit kasvavat, myös varotoimia ja turvallisuutta lisätään. Soirinsuo kertoo, että onnettomuusriskin pienentämiseksi öljyä rahtaavissa laivoissa on kaksoispohjalliset tankit, Automatic Identification System -navigointijärjestelmät. Myös yleistä turvallisuussäädöstöä on parannettu.

– Töitä on kuitenkin vielä tehtävänä. Mielestäni pitäisi olla esimerkiksi enemmän sellaisia luotsiveneitä, jotka ohjaavat laivoja satamaan jo hyvissä ajoin ennen satamaan saapumista. Se ehkäisisi laivojen törmäyksiä ja karille ajoja.

Arktisilla alueilla öljystä eroon polttamalla?

Riskien lisääntyessä on alettu kehittelemään myös uusia öljyntorjuntamenetelmiä. Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) on GRACE-hanke, jonka tavoitteena on kehittää, vertailla ja arvioida eri öljyntorjuntamenetelmien tehokkuutta ja ympäristövaikutuksia kylmässä ilmastossa.

Yksi menetelmistä on öljyn polttaminen. Poltto tapahtuu yksinkertaisesti niin, että öljyn saastuttama alue aidataan pyropuomeilla ja öljy sytytetään palamaan.

Öljyä poltetaan.
Öljyn polttaminen on varteenotettava öljyntorjuntamenetelmä etenkin sellaisilla alueilla, missä ei ole paljon asutusta.Ole Geertz-Hansen

Öljyn polttaminen on SYKE:n johtava tutkija Kirsten Jørgensenin mielestä hyvä torjuntamenetelmä arktisella alueella, jossa on vähän asutusta eikä juurikaan öljynkeräyskalustoa.

– Paras puoli öljyn polttamisessa on, että se ei vaadi kovinkaan paljon kalustoa ja laivoja. Ihmiset voidaan esimerkiksi lennättää helikopterilla paikalle.

– Toinen hyvä puoli on se, ettei polttamisessa synny niin paljon jätettä, joka pitäisi kuljettaa ja käsitellä jossain. Syrjäisissä paikoissa harvemmin on käsittelypaikkoja, Jørgensen sanoo.

Öljyn polttokaan ei ole täysin ongelmaton torjuntamenetelmä. Polttaminen tuottaa esimerkiksi päästöjä, mikä on Jørgensenin mielestä suurin ongelma. Päästöjen määrä riippuu öljyn laadusta.

– Polttamisesta voi jäädä myös polttojätöksiä veden pinnalle ja sitä kautta mereen. Olemme tutkineet myös sitä, pystyykö niitä keräämään troolilla. Ensimmäisten kokemusten mukaan se on onnistunut.

Öljyntorjuntaan on useita menetelmiä

Öljyn polttamisen lisäksi öljyntorjuntamenetelmiä ovat mekaaninen keräily, eli öljyä kerätään vedestä erilaisilla pyörivillä harjalaitteilla. Se on Kirsten Jørgensenin mukaan tehokas keino kerätä öljyä, jos se ei ole vielä ehtinyt levitä.

Öljyn puhdistamiseen voidaan käyttää myös kemikaaleja eli dispersantteja. Niiden avulla öljy häviää pinnasta ja liukenee veteen.

– Silloin voidaan välttää se, että öljylautta rantautuu ja linnut tahrautuvat. Luotetaan siihen, että öljy häviää vedestä biologisesti.

Itämeren alueella on Jørgensenin mukaan todella hyvä kalusto mekaaniseen öljynkeräilyyn sekä valmius kansainväliseen yhteistyöhön.

– Olemme myös testanneet ja harjoitelleet erilaisia öljyntorjuntamenetelmiä pohjoismaiden ja arktisten maiden kanssa.

Öljyä poltetaan meressä.
Öljyn polttamisen huono puoli on päästöt. Lars Poort

Se, mikä on paras tapa kerätä tai hävittää öljyä riippuu Jørgensenin mukaan onnettomuuspaikan olosuhteista ja öljyn laadusta. Hankalat sääolosuhteet ovat hänen mukaan suurin ongelmia aiheuttava tekijä onnettomuuspaikalla.

Jørgensen painottaakin sitä, että pelkästään yhteen öljyntorjuntamenetelmään ei missään nimessä voi luottaa. Hänen mielestään kaikki potentiaaliset öljyntorjuntamenetelmät on otettava käyttöön.

– Siksi me tässä GRACE-hankkeessa tutkimmekin useita eri menetelmiä. Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

Yksi huomionarvoinen asia öljyntorjunnassa on Jørgensenin mukaan myös se, miten onnettomuuteen pystytään varautumaan. Eli minne järjestetään kalustoa, jotta se on lähellä, jos onnettomuus tapahtuu, ja miten ihmisiä koulutetaan öljyntorjuntaan.

Pelastustieto blogi: Vapaaehtoisresurssit ja niiden hyödyntäminen öljyntorjunnassa

PELASTUSTIETO BLOGI 17.10.2017

Pyörää keksimässä 

Niki Haake kirjoittaa vapaaehtoisresursseista ja niiden hyödyntämisen mahdollisuudesta öljyntorjunnassa

Vuodessa uudella työnantajalla ehtii oppia paljon. Minun kohdallani se on tarkoittanut kahden suuren kokonaisuuden öljyntorjunnan ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnan osaamisen rakentamista.

Vuoden perehtyminen aiheeseen huipentui, kun sain käsiini Suomen Punaisen Ristin pölyisen aineiston Antonio Gramscin onnettomuudesta. Kokemuksesta tiedän, että siellä missä paperi haisee ummehtuneelle, on mahdollista löytää tiedon helmiä. En joutunut pettynyt tälläkään kertaa.

Venäläinen säiliöalus MT Antonio Gramsci ajoi karille Porvoon edustalla 6.2.1987. Aluksen lastina olleesta 39.000 tonnin raakaöljylastista mereen päätyi 570 tonnia. Hankalan jäätilanteen vuoksi torjuntatöiden aloitusta jouduttiin siirtämään, joka puolestaan antoi aikaa torjuntatöiden suunnitteluun.

Torjuntatöiden johdolle kävi tilannekuvan selkeytyessä selväksi, etteivät palokuntien miehistöt ja kuntien virastoista irrotettava henkilöstö (yhteensä noin 1000 henkeä) tulisi riittämään torjuntatöihin. Palopäällikkö Rainer Alho lähettikin vapaaehtoisjärjestöille pyynnön joukkojen keräämiseksi viranomaisten tueksi. Vapaaehtoisia saatiin kokoon 1300 joista perustettiin yhdeksän torjuntakomppaniaa.

Vaikka torjuntatöihin ei lopulta jouduttu, onnettomuus tuo hyvin esiin samat pulmat joiden kanssa öljyntorjunnassa edelleen painitaan. Pelastuslaitosten on vaikea varautua suuronnettomuuksiin, joissa niiden oma kapasiteetti tulee ylitetyksi.

”Vapaaehtoisia on lupautunut töihin Pohjanmaalta saakka, mutta palokunnassa heihin suhtaudutaan hieman samalla tavoin, kuin siviilipalvelusmiehiin armeijassa. Palokuntien rahkeet eivät tahdo riittää nykyisten ylimääräisten töiden ohella vapaaehtoisten koulutukseen.”

Lainaus on 30 vuoden takaa onnettomuuden jälkipyykkiä, mutta samat sanat voisivat lipsahtaa palopäällikön suusta vielä tänäkin päivänä.

Gramscin onnettomuuden jälkeen moni asia eteni suureen öljyonnettomuuteen varautumisessa. Myös vapaaehtoisten käyttö suunniteltiin ja joukkoja koulutettiin. Aika on kuitenkin tehokas konsultti. Aika riisuu rönsyt, mitä tulee ”ylimääräisen” valmiuden ylläpitoon.

Varautumisessa alueelliset erot ovat suuret. Toiset pelastuslaitokset ovat hoitaneet vapaaehtoisen resurssinsa kuntoon, kun toiset eivät oikein tiedä miten asiaan suhtautuisivat. Ennakkoluulot ja epäilys vallitsevat, kun kyse on harvinaisesta toiminnasta ja vapaaehtoistoimijoista.

Näin ei tarvitse olla. Vapepan vapaaehtoiset kykenevät kouluttamaan omat joukkonsa ja tukemaan pelastustoimea, jos niin halutaan. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun ei tarvitse olla pelastuslaitosten kaltainen yhtenäisesti pukeutuva ammattilaisten joukko. Riittää että se on organisoitu ja koulutettu viranomaista tukevaan tehtäväänsä.

Päivittäisissä toiminnoissaan pelastustoimi pärjää itsenäisesti, mutta harvinaisiin tapahtumiin on vaikeaa varautua riittävän kattavasti. Asiaan voi tutustua:http://www.vapaaehtoisetoljyntorjunnassa.fi

Tämä blogi aloitettiin kolmen pelastuslaitokselta karanneen yhteistyönä. Tuomaan ulkopuolista näkökulmaa pelastusalaan. Ajatuksena oli myös tuoda esiin niitä hankkeita ja tehtäviä, joissa Suomen Punaisella Ristillä työskentelemme.

Kolmesta on jäljellä enää kaksi. Minä ja Shimal, joka on pian palaamassa vanhaan työhönsä. Seuraava Simpan kirjoittama blogiteksti tulee jäämään tämän sarjan viimeiseksi. Kiitos Pelastustiedolle mahdollisuudesta, ja erityisesti lukijoille mielenkiinnosta.

Niki Haake
Hankesuunnittelija
Suomen Punainen Risti
Valmiuden yksikkö

HS: Ruuhkaa Suomenlahdella – öljyturma kapealla merialueella olisi tuhoisa

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 26.7.2017 ottaa kantaan öljyturman mahdollisuuteen Suomenlahdella.

Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa- hankkeen tavoitteena on kasvattaa vapaaehtoisjärjestöjen ja kansalaisten aktiivisuutta onnettomuuksiin varautumisessa, tehostaa kansallista öljyntorjuntavalmiutta sekä vahvistaa yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus alla.

Julkaistu 26.7.2017

VENÄLÄISEN ydinsukellus­veneen ja taisteluristeilijän matka halki Itämeren on herättänyt runsaasti huomiota viime päivinä. Huomiota on herättänyt myös alusten suuri koko: sukellusvene Dmitri Donskoi on 172 metriä ja taistelualus Pjotr Veliki 252 metriä pitkä.

Alusten kulku on ollut näyttävää, mutta ne eivät ole poikkeuksellisen suuria Itämeren liikenteessä. Sen sijaan ydinkäyttöisten sota-alusten letka muistuttaa Suomenlahden meriliikenteen riskeistä. Suurin uhkakuva on matkustaja-aluksen ja öljytankkerin kolari, jossa jouduttaisiin evakuoimaan suuri määrä ihmisiä ja ­samalla torjumaan isoa öljyvahinkoa.

Suomenlahti on maailman vilkkaimpia merialueita. Ruuhkaisilla väylillä seilaa vuosittain noin 40 000 alusta. Sekä liikenteen määrä että alusten koko ovat kasvaneet 2000-luvulla. Yli 250-metrinen öljytankkeri ei enää ole mikään harvinaisuus. Risteilyalukset puolestaan ovat jopa 330–350 metriä pitkiä.

Navigointi Suomenlahdella on vaikeaa paitsi poikittaisliikenteen myös kapeuden ja matalikkojen sekä talvella hankalien jääolojen vuoksi. Risteävä liikenne ei helpota raskaskulkuisten tankkereiden matkaa. Täydessä lastissa olevan säiliö­aluksen pysähtymiseen menee lyhimmilläänkin yhdestä kahteen kilometriä.

Läheltä piti -tilanteita on sattunut. Liian lähellä suuronnettomuutta oltiin joulukuussa, kun kaksi täydessä öljylastissa ollutta säiliöalusta oli törmätä toisiinsa Hangon eteläpuolella. Vakavalta turmalta vältyttiin Hel­singin edustalla vuosi sitten, kun yli 300-metrinen risteilyalus kulki kohti matalikkoa 4 500 matkustajaa kyydissään.

Viime vuonna VTS-keskukset estivät Liikenneviraston mukaan kaikkiaan kymmenen karille­ajoa. Suomenlahdella keskeinen valvonnan väline on pakollinen ­ilmoittautumisjärjestelmä Gofrep, jota kaikkien yli 300 nettotonnia painavien alusten on käytettävä. Järjestelmä on auttanut estämään onnettomuuksia ja lisännyt risteävän liikenteen turvallisuutta.

Öljyturma olisi Suomenlahdelle tuhoisa. Pahin painajainen olisi kolari, jossa menetettäisiin myös ihmishenkiä. Ennaltaehkäisy on tehokkain keino estää ka­tastrofi.

Lue pääkirjoitus Helsingin Sanomien verkkosivuilta.