Onnettomuustilanteissa torjuntatöiden kokonaisjohto on aina viranomaisella, vapaaehtoiset voivat kuitenkin tarjota viranomaisille tärkeitä lisäresursseja rantatorjuntaan sekä tukitoimiin ja niiden johtamiseen.
Viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyö hoidetaan sopimuspohjaisesti ja keskitetysti Vapepa -verkoston kautta.

Mihin vapaaehtoisia tarvitaan
Laajamittaiset öljyvahinkojen tai muiden suurten ympäristöonnettomuuksien torjuntatehtävät sitovat aina huomattavan määrän viranomaisten voimia ja tehtävän muuttuminen pitkäkestoiseksi saattaa aiheuttaa haasteita pelastustoimen normaalivalmiuden ylläpitämiselle.
Pelastuslaitosten valmius alusöljyvahingoissa on korkealla tasolla, kun tarkastellaan toimenpiteitä öljyn leviämisen estämiseksi merellä. Mutta mikä on todellinen valmius rantatorjunnassa? Jopa 90 prosentissa tapahtuneista öljyonnettomuuksista, öljy ajautuu rajoitustoimista huolimatta rannoille. Etenkin Suomenlahden saaristossa rantojen likaantumisella olisi valtaisat ekologiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.
Torjuntatehtävän toimintojen muotoutuminen on havainnollistettuna alla olevassa kaaviossa (Virto Juha, Varsinais-Suomen Pelastuslaitos).

Raahen öljyonnettomuuden 2014 yhteydessä pelastuslaitos joutui tukeutumaan vapaaehtoisten apuun, vaikka mereen oli päässyt verrattain vähän öljyä. Pelastustoimen sekä Yhteiskunnan turvallisuus -strategiat kannustavatkin vapaaehtoisvoimien tehokkaampaan hyödyntämiseen ja kansalaisten turvallisuusosaamisen kasvattamiseen. Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hanke tukee omalta osaltaan näiden tavoitteiden saavuttamista.
Kolmasosa suomalaisista on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Esimerkiksi WWF:llä on 8000 öljyntorjuntaan rekisteröityä vapaaehtoista, joista yli 2000 on koulutettuja ja joiden hyödyntämiseksi öljyntorjuntatilanteessa ei ole kiinnitetty riittävää huomiota. Laajan ympäristötuhon uhatessa on oletettavaa, että myös spontaanien vapaaehtoisten joukko tulisi olemaan huomattavan suuri. Myöskään näiden joukkojen hallinnointiin tai ohjaukseen ei tällä hetkellä ole varauduttu riittävästi.
Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa 2014–2015 tuotettiin laaja-alaisessa yhteistyössä materiaalit ja alustavat toimintamallit vapaaehtoisten toiminnalle viranomaisten tukena. Ensimmäisen vaiheen yhteistyöhön osallistuivat hankkeen pilottialueiden (Varsinais-Suomen ja Etelä-Savon) pelastuslaitokset, ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Kuntaliitto, Rajavartiolaitos ja Sisäministeriö.
Hankkeen toisessa vaiheessa (2016–2018) yhdessä rakennettua toimintamallia viedään käytäntöön ja kehitetään edelleen. Viranomaisten kannalta keskeistä on, että toimintamallilla pyritään yksinkertaistamaan viranomaisten yhteydenpitoa ja johtamista vapaaehtoisten suuntaan. Yhteistoimintaa selkeyttävät ennalta sovitut toimintamallit, selkeästi määritetyt koulutukset ja vapaaehtoisille sopivat tehtävät.
Viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyö on tarkoitus hoitaa sopimuspohjaisesti ja keskitetysti Vapepa -verkoston kautta.
Taustalähtökohdat
Ympäristöministeriön Kansliapäällikkö Hannele Pokka käynnisti 2011 selvityksen siitä, minkälaisia ympäristövahingon torjuntaan liittyviä tehtäviä vapaaehtoisjärjestöt voisivat hoitaa ja millaisin edellytyksin. Ympäristöministeriö lähetti mm vapaaehtoisjärjestöjen keskusjärjestön VAPEPAn avustuksella kyselyn järjestölle niiden kiinnostuksesta ja resursseista. Näin saatiin vuonna 2012 alustava kuva vapaaehtoisjärjestöjen valmiudesta.
SPEK:n ja SSPL 2013 toteuttamassa Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin tutkimuksessa todettiin mm. että vaikka vapaaehtoisten merkitys tunnustettiin tutkimuksen aineistossa lähes poikkeuksetta, vapaaehtoisia ei käytetä viranomaisten tukena alueellisella ja/tai paikallisella tasolla niin laaja-alaisesti kuin olisi mahdollista.
Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi tarkastus-kertomuksessaan (2/2014):
”Vapaaehtoiset öljyntorjujat muodostavat merkittävän resurssin ja väylän kanavoida ihmisten auttamishalua”, mutta ”Koordinoimaton vapaaehtoistoiminta voi kuitenkin olla haitallista torjuntatöiden etenemisen kannalta ja vaarallista osallistujille itselleen”.
Hanke pohjautuu seuraaviin selvityksiin:
- Ympäristöministeriön Kansliapäällikkö Hannele Pokka käynnisti 2011 selvityksen siitä, minkälaisia ympäristövahingon torjuntaan liittyviä tehtäviä vapaaehtoisjärjestöt voisivat hoitaa ja millaisin edellytyksin. Lue muistio selvityksestä
- Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin (SPEK)
- Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa hanke (SPEK)
Toimintamanuaali viranomaisille öljyvahinkotilanteessa
Vuonna 2011 valmistui Itä-Uudenmaan, Helsingin ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitosten, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun yhteistyössä laadittu toimintamanuaali viranomaisille (SÖKÖ), joka toimii käsikirjana vakavassa rannat saastuttavassa öljyvahinkotilanteessa.
Voit tutustua toimintamanuaaliin alla olevista linkeistä.
Alkusanat, johdanto ja termit
Öljyntorjunta- organisaation järjestäytyminen ja henkilöstöhallinto 2-20
Sisäinen viestintä ja tiedonkulku 3-20
Ulkoinen tiedottaminen 4-20
Työterveys ja – turvallisuus 5-20
Taloushallinto 6-20
Tilannekuva ja tiedustelu 7-20
Vahinkojäte ja jätehuolto 8-20
Vahinkojätteen keräämisen organisointi 9-20
Vahinkojätteen kuljetusketju ja logistiset pisteet 10-20
Vahinkojätteen varastointi 11-20
Jätteen loppukäsittely 12-20
Lastaus- ja purkaustoiminnot 13-20
Merikuljetukset ja kalustohuolto 14-20
Maakuljetusten järjestäminen 15-20
Öljyyntyneen eläinperäisen jätteen turvallinen käsittely 16-20
Alusöljyvahingon torjuntaan liittyvät lait ja luvat 17-20
Turvatoimet alusöljyvahingon rantatorjunnassa 18-20
Rannikkotorjunnan koulutus-suunnitelma 19-20
Alusöljyvahingon harjoitus- suunnittelu 20-20