Aihearkisto: Yleinen

Viranomaiset ja järjestöt yhteistyöhön OIL SPILL -hankkeen karttaharjoituksessa Latviassa

Yksi OIL SPILL -hankkeen 13:sta partnerista, Latvian Maritime Academy, kokosi 14.8.2019 paikalliset viranomaiset ja järjestöt sekä hankkeen partnerit Mersragsin satamaan Latviaan tutustumaan toistensa toimintaan ja viranomaisten öljyntorjuntakalustoon sekä käymään läpi fiktiivisen öljyntorjuntatilanteen kulkua. Suomesta tapaamiseen osallistuivat hanketta koordinoivan Turun yliopiston lisäksi hankkeessa mukana olevien Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Punaisen Ristin edustajat. Yhteensä osallistujia oli paikalla noin 35.

Kuva: Lauri Ojala

Harjoituksen aluksi osallistujille esiteltiin Mersragsin sataman toiminnan lisäksi OIL SPILL -hanke, koska paikalla oli monien sellaisten organisaatioiden edustajia, jotka eivät ole hankepartnereita. Tilaisuuden suunnittelusta ja järjestelyistä vastanneet Latvian Maritime Academyn edustajat johdattivat osallistujat harjoitukseen käyttäen case-esimerkkinä M/S Prestigen tapausta vuodelta 2002, jolloin yksirunkoinen öljytankkeri upposi Espanjan rannikon edustalla aiheuttaen laajan öljyonnettomuuden. Latviassa kun olimme, kysymys kuuluikin, voisiko vastaava onnettomuus tapahtua maan omilla aluevesillä ja miten siihen kyettäisiin reagoimaan.

Taustaksi olimme jo etukäteen saaneet tietoa Latvian tämänhetkisestä lainsäädännöstä ja ohjeista liittyen vaarallisiin kemikaaleihin, mutta yhdessäkään dokumentissa ei varsinaisesti käsitellä öljyn rantatorjuntaa. Varsinaisessa harjoituksessa kävimme läpi toimintajärjestystä, vastuita ja toiminnan eri vaiheisiin liittyviä haasteita kuvitteellisen öljyvahingon kautta.

Kuva: Lauri Ojala

Lisäksi osallistujille esiteltiin Latvian viranomaisten organisaatiota ja valmiutta sekä öljyntorjuntakalustoa. Kuten Suomessakin nykyään, Latviassa vastuu öljyntorjunnasta avomerellä kuuluu rajavartiolaitokselle ja rantatorjuntavastuu alueellisille pelastuslaitoksille. The Latvian Institute of Aquatic Ecology vastaa Latviassa HELCOMin eli Itämeren suojelukomission edellyttämästä kansallisesta merenhoitosuunnitelmasta ja sillä on vesistönäytteenottoon tarvittava välineistö ja osaaminen, mitä voidaan hyödyntää myös öljyonnettomuuden jälkeen.

Järjestöt eivät ole Latviassa vielä olleet mukana öljyntorjuntatehtävissä eikä niillä ole siihen liittyvää osaamista tai koulutusta. WWF:n edustajalta saimme kuulla, että järjestö on toiminut Latviassa vuodesta 1991 ja sillä on tällä hetkellä maassa noin 400 vapaaehtoista. Toinen potentiaalinen öljyntorjuntayhteistyöhön osallistuva järjestö on Latvian Association for Environmental Management, joka vastaa ympäristöasioihin liittyvästä yhteistyöstä eri sidosryhmien välillä ja muun muassa Latvian kansallisesta suunnitelmasta öljyyntyneiden eläinten hoitoon liittyen. Virolaisen Eestimaa Looduse Fond (ELF) -järjestön edustajan puheenvuorosta kävi ilmi, että ELF:n ja WWF Suomen välillä onkin jo ollut paljon yhteistyötä öljyntorjuntaan liittyvien koulutusten osalta.

Kuva: Lauri Ojala

Itse esittelin Suomessa vapaaehtoisille mahdollisesti soveltuvia rantaöljyntorjunnan tehtäviä edellisessä hankkeessa tehdyn videon kautta, mikä herättikin osallistujissa runsaasti kiinnostusta ja ihastusta. Suomessa järjestöjen ja viranomaisten välisellä yhteistyöllä on Vapepan ansiosta jo pitkät perinteet, mikä tekee yhteistyöstä tämänkin teeman ympärillä hieman helpompaa kuin esimerkiksi Baltian maissa. Me puolestaan voisimme oppia paikallisten järjestöjen ja viranomaisten joustavuudesta toimia muissakin kuin vain omaan toimialaan kuuluvissa tehtävistä, esimerkiksi The Latvian Institute for Aquatic Ecology toteuttaa myös ympäristökasvatusta leirien kautta. Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli minulle ympäristötieteilijänä erittäin kiinnostava ja ilmapiiri oli innostunut – tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen jakamista hankesuunnitelman mukaisesti!

Teksti: Heta Hyvärinen, hankesuunnittelija, Suomen Punainen Risti
Kuvat: Lauri Ojala

SÖKÖSaimaa-manuaali

SÖKÖSaimaa-hankkeen julkaisema manuaali kuvaa öljyntorjunnan toimintamallin Saimaan syväväylälle.

SÖKÖSaimaa-julkaisun kansi.

Tämä öljyntorjuntamanuaali on tiivistelmä kaikista SÖKÖSaimaa-hankkeelle laadituista tutkimuksista, selvityksistä sekä hankkeen työpajatyöskentelyn tuloksista.

Näihin kattaviin ohjeisiin kannattaa jokaisen öljyntorjunnasta kiinnostuneen tutustua.

Oil spill -hanke jatkaa öljyntorjuntavalmiuden parantamista Itämerellä

Oil spill – Enhancing Oil Spill Response Capability in the Baltic Sea Region 2019–2021 on 2,5 vuotta kestävä EU-hanke, jossa Suomen Punainen Risti on mukana. Hankkeen tavoitteena on parantaa öljyntorjuntavalmiutta Itämeren alueella ministeriöiden, viranomaisten, järjestöjen ja teollisuuden edustajien välisen yhteistyön avulla. Suomen Punaisen Ristin rooli liittyy viranomaisten ja järjestöjen välisen yhteistyön vahvistamiseen sekä roolien ja johtamisen selkiyttämiseen rantatorjunnassa.

Varsinais-Suomi toimii hankkeessa pilottialueena, jonka Vapepa-öljyntorjuntatyöryhmässä luodaan vapaaehtoisten ja viranomaisten välille öljyntorjunnan yhteistyömalli, jota voidaan soveltaa myös muualla. Erityisesti alueellisten pelastuslaitosten kanssa vahvistetaan yhteistyötä laatimalla yhteiset tavoitteet, suunnitelmat ja sopimukset ja vapaaehtoisten johtamista parannetaan koulutusten kautta.

Hankkeessa jatketaan Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeen työtä eli jo olemassa olevien Vapepan alueellisten öljyntorjuntatyöryhmien kokoontumisia, koulutuksia ja harjoituksia. Myös uusia alueellisia öljyntorjuntatyöryhmiä perustetaan kiinnostuksen mukaan. Hankkeen materiaaleja ja hyviä käytäntöjä jaetaan paitsi kotimaassa niin myös hankkeen kansainvälisten yhteistyökumppanien kesken. Hankkeen viralliset yhteistyökumppanit ovat Suomen lisäksi Virosta, Latviasta, Liettuasta, Ruotsista ja Tanskasta, lisäksi hankkeessa tehdään myös asiantuntijayhteistyötä Norjan ja Saksan kanssa.

Hankkeen kohderyhmiä on kolme: vapaaehtoiset, järjestöjen työntekijät ja viranomaiset, joiden kanssa suunnitellaan ja järjestetään koulutusta ja harjoituksia. Hankkeessa jatketaan tiivistä yhteistyötä WWF:n kanssa, lisäksi Suomesta mukana ovat hankkeen pääkoordinaattorina toimiva Turun kauppakorkeakoulu, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Neste ja Syke.

Lisätietoa:

Kuva: Suomen Punainen Risti / Joonas Brandt

Öljyntorjuntaharjoitus Oulussa

Oulu-Koillismaan pelastuslaitos järjesti öljyntorjunnan koulutuspäivät Oulussa 28.-29.9.2018. Koulutuksen suunnitteluun osallistui hankkeessa mukana olleet VAPEPA:n jäsenjärjestöt. Koulutuspäivät olivat kaksiosaiset. Ensimmäisenä päivä sisälsi koulutuspäivän ja toisena päivänä koulutuksessa mukana olevat pääsivät tutustumaan pelastuslaitoksen öljyntorjuntakalustoon sekä osallistumaan käytännön rantakeräyskoulutukseen.

Perjantaina 28.9 käydyssä koulutustilaisuudessa Veli-Matti Hiekkataipale ja Hannu Timonen kertoivat Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen öljyntorjuntavalmiudesta sekä valmiuden kehityksestä alueellisen pelastustoiminnan aikana.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on ymmärretty öljyntorjunnan tärkeys ja siihen panostetaan. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on halu panostaa ja kehittää öljyntorjuntaa. Tämä on erittäin tärkeää, kun toimintaan ollaan ottamassa mukaan vapaaehtoistoimijoita. Pelastuslaitoksen ja vapaaehtoisjärjestöjen hyvä yhteistyö näkyy toiminnassa. Pelastuslaitoksen toiminta ja yhteistyö öljyntorjunnassa sai kiitosta vapaaehtoisjärjestöiltä.

Koulutuksessa nousi esiin, miten toimintaa voidaan kehittää ja miten vapaaehtoisjärjestöjä voidaan käyttää apuna öljyntorjuntaonnettomuuksissa. Osa kehitettävistä asioista pohjautuu kesällä 2017 Oulussa sattuneeseen öljyvahinkoon, jossa vapaaehtoisia hyödynnettiin torjuntatoimissa.

Pelastuslaitoksen tulisi tiedostaa ajoissa tarve vapaaehtoisten tarpeeseen öljyntorjunnassa. Koska kyseessä on vapaaehtoisjärjestö, on varattava aikaa ennen kuin käytettävät resurssit ovat vahinkoalueella. Pelastuslaitoksen kehitystarve on henkilöstönhallinta, jolla vapaaehtoiset saadaan töihin. Vapaaehtoisten ilmoittautumiseen olisi hyvä laatia yksi täytettävä lomake. Tarkoitukseen voisi kehitellä sähköisen lomakkeen, jonka torjuntatoimiin saapuva vapaaehtoinen joko lähettää täytettynä henkilölle, joka on vastuussa vapaaehtoisten hälyttämisestä tai ottaa täytetyn lomakkeen mukaan ilmoittautumispisteelle. Pelastusviranomaiselle olisi saatava tieto mahdollisimman aikaisin saapuvista vapaaehtoisista,(joukkueenjohtajat, ryhmänjohtajat, rantatorjujat) jotta käytettävissä olevat resurssit saataisiin jaettua tehokkaasti ja nopeasti esim. tiedustelutoiminnassa. Henkilöstö ja organisointi on oltava valmiina ennen kuin torjuntatoimet voivat alkaa.

Haasteena vapaaehtoisjärjestöissä on vapaaehtoisten vähäinen määrä sekä varsinkin VAPEPA:lla toiminnassa mukana olevat henkilöt ovat iäkkäitäkin. Rekrytointitilaisuudet esim. yliopistossa saattaisivat korjata tätä ongelmaa. Tällä hetkellä ainoastaan WWF:llä on valmiudet öljyntorjuntaan, muille on saatava lisäkoulutusta. Joukkueenjohtajien ja ryhmänjohtajien vähäinen määrä muodostuu ongelmaksi todellisessa tilanteessa.

Pelastuslaitoksen olisi hyvä laatia viestiliikennekaavio öljyntorjuntaonnettomuutta varten. VAPEPA:lla on käytössä rajallinen määrä Virve-päätelaitteita, jotka on mahdollista saada käyttöön onnettomuustilanteessa. Lisäksi VAPEPA:lla on muuta radiokalustoa viestintään. Kun pelastuslaitoksella on laadittuna viestiliikennekaavio, onnettomuustilanteessa puheryhmien lähetys onnistuisi käytettävissä oleviin puhelimiin. Tilanteesta riippuen Virve-päätelaitteita olisi käytössä pelastustoiminnan johtajalla sekä joukkueenjohtajilla. Joukkueenjohtajan ja ryhmänjohtajien välinen viestintä tapahtuisi esim. VAPEPA:n radiokalustolla.

Lauantain käytännön harjoituksessa mukana olleille vapaaehtoisjärjestöille pelastuslaitos esitteli omaa öljyntorjuntakalustoaan. Lisäksi WWF piti pikakoulutuksen rantatorjunnasta. Päivän päätteeksi oli kuvitteelliseen onnettumuuteen liittyvä rannanpuhdistusharjoitus. Pelastuslaitoksen hankkiessa suojavarusteita öljyntorjuntaan tulisi ottaa huomioon myös pienikokoiset ihmiset, joille varusteita oli rajallisesti tällä hetkellä. Lisäksi harjoituksesta nousseita kehitettäviä asioita on mm. Pelastuslaitoksen johtokeskuksessa olisi hyvä olla esim. WWF:n henkilö asiantuntijana.

Toiminnan eteenpäin viemiseen vaadittaisin lisää yhteistoimintaharjoituksia. Osan harjoituksista voisi suorittaa virtuaalisena karttaharjoituksena, jossa mukana olisi myös viestiliikenne. Vapaaehtoisjärjestöt voisivat olla osana harjoitusjoukkoja, kun pelastuslaitos järjestää omia vuosittaisia öljyntorjunta harjoituksia. Harjoittelun lisääminen oli toiveena myös vapaaehtoisjärjestöjen puolelta.

Vapaaehtoisjärjestöissä on erittäin paljon käyttämätöntä potentiaalia viranomaisten käyttöön. Öljyntorjunta on yksi niistä.

Yle: Öljykatastrofin riski pohjoisilla merillä kasvaa jatkuvasti

Yle: Öljykatastrofin riski pohjoisilla merillä kasvaa jatkuvasti – ”On vain hyvää tuuria, ettei ole sattunut pahempaa”

Yle, Emma Hinkula 4.4.2018 klo 12:10. Lue artikkeli Yle:n sivuilta.

Esimerkiksi Itämerellä sattuu vuosittain satoja laivaliikenteen vahinkotilanteita. Öljyntorjuntaan kehitetään jatkuvasti uusia keinoja, joista yksi on öljyn polttaminen.

Jäänmurtaja jäiden keskellä.
Arktisella alueella öljyonnettomuus olisi erityisen vahingollinen luonnolle. Pohjoisessa kasvien kasvukausi on paljon lyhyempi kuin etelässä. Öljy myös haihtuu kylmästä vedestä huomattavasti hitaammin kuin lämpimästä vedestä.Alfred Wegener / Institute of Polar and Marine Research / EPA

Melko tarkalleen 29 vuotta sitten öljytankkeri Exxon Valdez ajoi karille Alaskan edustalla.

Tankkerista valui veteen yli 40 000 tonnia öljyä, minkä seurauksena suuri määrä alueen merieläimistä kuoli. Kyseinen haveri on pahimpia öljyonnettomuuksia, joita on koskaan tapahtunut arktisella alueella.

Vaikka yhtä isoa onnettomuutta ei arktisella alueella ole Exxon Valdezin jälkeen ollut, ei sen toistuminen ole mahdotonta.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kirsten Jørgensen kertoo, että aktiivisuus arktisella alueella kasvaa koko ajan. Alueella porataan entuudestaan sekä öljyä että kaasua. Jäiden sulaessa ja meriteiden auetessa ilmastonmuutoksen vuoksi myös alueen meriliikenne todennäköisesti kasvaa.

Kaikki tämä lisää myös öljyonnettomuuden riskiä.

Arktisella alueella tapahtuva öljyonnettomuus olisi erityisen vakava, sillä etäisyydet ovat valtavat. Myös pimeys ja kylmyys vaikeuttavat öljyn puhdistamista pohjoisessa.

Arktisen alueen maat.
Ilmaston lämpenemisen vuoksi arktisilla alueilla sulaa uusia laivareittejä. Laivaliikenteen lisääntyminen kuitenkin nostaa öljyonnettomuusriskiä.Yle grafiikka

Arktisen alueen öljyonnettomuus olisi Oulun yliopiston energia- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän projektipäällikkö Niko Hännisen mukaan erityisen vahingollinen myös luonnolle.

– Pohjoisessa kasvien kasvukausi on huomattavasti lyhyempi kuin etelässä. Se, miten hyvin luonto kykenee toipumaan siitä ja uudistumaan, on ihan toista luokkaa eteläisemmillä alueilla.

Öljy myös haihtuu hitaammin arktisella alueella kylmyyden vuoksi. Hänninen kertoo, että öljyonnettomuuden tapahtuessa 0,5-asteisessa vedessä öljystä on haihtunut neljäsosa kolmen vuorokauden kuluessa öljypäästöstä. Esimerkiksi 25-asteisessa vedessä on saman ajan kuluessa haihtunut jo lähes 40 prosenttia.

– Eli etelämpänä suurempi osa mereen päässeestä öljystä hoitaa itse itsensä pois päiväjärjestyksestä verrattuna pohjoisen kylmiin vesiin.

”Se on vain tuurin kauppaa, ettei tähän mennessä ole tapahtunut pahempaa.” – ANNA SOIRINSUO

Exxon Valdezin onnettomuuden vaikutukset näkyvät luonnossa vielä 30 vuotta onnettomuuden jälkeen.

WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo kertoo, että alueen silli- ja miekkavalaspopulaatiot eivät ole vieläkään toipuneet. Merisaukonkin toipuminen oli Soirinsuon mukaan vielä 20 vuotta sitten kesken, mutta nyt niiden kannat ovat nousseet hyvälle tasolle.

– Luonto kyllä toipuu, mutta siinä kestää pahimmillaan vuosikymmeniä. Varsinkin, jos tapahtuu oikein paha onnettomuus.

Jos samankaltainen iso öljyonnettomuus tapahtuisi esimerkiksi Suomenlahdella, saisi koko ekosysteemi Soirinsuon mukaan väliaikaisen iskun. Kaikki elinympäristöt meren pohjasta merenrantoihin kärsisivät pahasti, mikä voisi vaikuttaa suuresti merieläinpopulaatioihin.

Itämeren laivaliikenne on riski

Arktisen alueen lisäksi öljyonnettomuuden riski on Anna Soirinsuon mukaan kasvanut myös Itämerellä. Suurin syy riskin kasvuun on laivaliikenne, joka on kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.

– Se on aivan huimaava kasvu. Itämeren alueella on liikkeellä joka hetki noin 2 000 Kansainvälisen merenkulkujärjestön rekisteröimää alusta.

Runsas liikenne merellä aiheuttaakin aika ajoin potentiaalisia vaaratilanteita. Soirinsuo kertoo, että Itämeren alueella vuosina 2011–2015 noin 1 500 alusta ajoi karille, törmäsi toiseen laivaan tai oli muussa vahinkotilanteessa.

– On vain hyvää tuuria, ettei ole sattunut pahempaa.

Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

KIRSTEN JØRGENSEN

Sitä mukaa kun öljyonnettomuuden riskit kasvavat, myös varotoimia ja turvallisuutta lisätään. Soirinsuo kertoo, että onnettomuusriskin pienentämiseksi öljyä rahtaavissa laivoissa on kaksoispohjalliset tankit, Automatic Identification System -navigointijärjestelmät. Myös yleistä turvallisuussäädöstöä on parannettu.

– Töitä on kuitenkin vielä tehtävänä. Mielestäni pitäisi olla esimerkiksi enemmän sellaisia luotsiveneitä, jotka ohjaavat laivoja satamaan jo hyvissä ajoin ennen satamaan saapumista. Se ehkäisisi laivojen törmäyksiä ja karille ajoja.

Arktisilla alueilla öljystä eroon polttamalla?

Riskien lisääntyessä on alettu kehittelemään myös uusia öljyntorjuntamenetelmiä. Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) on GRACE-hanke, jonka tavoitteena on kehittää, vertailla ja arvioida eri öljyntorjuntamenetelmien tehokkuutta ja ympäristövaikutuksia kylmässä ilmastossa.

Yksi menetelmistä on öljyn polttaminen. Poltto tapahtuu yksinkertaisesti niin, että öljyn saastuttama alue aidataan pyropuomeilla ja öljy sytytetään palamaan.

Öljyä poltetaan.
Öljyn polttaminen on varteenotettava öljyntorjuntamenetelmä etenkin sellaisilla alueilla, missä ei ole paljon asutusta.Ole Geertz-Hansen

Öljyn polttaminen on SYKE:n johtava tutkija Kirsten Jørgensenin mielestä hyvä torjuntamenetelmä arktisella alueella, jossa on vähän asutusta eikä juurikaan öljynkeräyskalustoa.

– Paras puoli öljyn polttamisessa on, että se ei vaadi kovinkaan paljon kalustoa ja laivoja. Ihmiset voidaan esimerkiksi lennättää helikopterilla paikalle.

– Toinen hyvä puoli on se, ettei polttamisessa synny niin paljon jätettä, joka pitäisi kuljettaa ja käsitellä jossain. Syrjäisissä paikoissa harvemmin on käsittelypaikkoja, Jørgensen sanoo.

Öljyn polttokaan ei ole täysin ongelmaton torjuntamenetelmä. Polttaminen tuottaa esimerkiksi päästöjä, mikä on Jørgensenin mielestä suurin ongelma. Päästöjen määrä riippuu öljyn laadusta.

– Polttamisesta voi jäädä myös polttojätöksiä veden pinnalle ja sitä kautta mereen. Olemme tutkineet myös sitä, pystyykö niitä keräämään troolilla. Ensimmäisten kokemusten mukaan se on onnistunut.

Öljyntorjuntaan on useita menetelmiä

Öljyn polttamisen lisäksi öljyntorjuntamenetelmiä ovat mekaaninen keräily, eli öljyä kerätään vedestä erilaisilla pyörivillä harjalaitteilla. Se on Kirsten Jørgensenin mukaan tehokas keino kerätä öljyä, jos se ei ole vielä ehtinyt levitä.

Öljyn puhdistamiseen voidaan käyttää myös kemikaaleja eli dispersantteja. Niiden avulla öljy häviää pinnasta ja liukenee veteen.

– Silloin voidaan välttää se, että öljylautta rantautuu ja linnut tahrautuvat. Luotetaan siihen, että öljy häviää vedestä biologisesti.

Itämeren alueella on Jørgensenin mukaan todella hyvä kalusto mekaaniseen öljynkeräilyyn sekä valmius kansainväliseen yhteistyöhön.

– Olemme myös testanneet ja harjoitelleet erilaisia öljyntorjuntamenetelmiä pohjoismaiden ja arktisten maiden kanssa.

Öljyä poltetaan meressä.
Öljyn polttamisen huono puoli on päästöt. Lars Poort

Se, mikä on paras tapa kerätä tai hävittää öljyä riippuu Jørgensenin mukaan onnettomuuspaikan olosuhteista ja öljyn laadusta. Hankalat sääolosuhteet ovat hänen mukaan suurin ongelmia aiheuttava tekijä onnettomuuspaikalla.

Jørgensen painottaakin sitä, että pelkästään yhteen öljyntorjuntamenetelmään ei missään nimessä voi luottaa. Hänen mielestään kaikki potentiaaliset öljyntorjuntamenetelmät on otettava käyttöön.

– Siksi me tässä GRACE-hankkeessa tutkimmekin useita eri menetelmiä. Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

Yksi huomionarvoinen asia öljyntorjunnassa on Jørgensenin mukaan myös se, miten onnettomuuteen pystytään varautumaan. Eli minne järjestetään kalustoa, jotta se on lähellä, jos onnettomuus tapahtuu, ja miten ihmisiä koulutetaan öljyntorjuntaan.