Öljyvahinkojen torjunta rannikoilla on usein pitkäjänteinen operaatio, jossa vapaaehtoiset voivat tarjota viranomaisille arvokasta apua. OIL SPILL -hankkeen yhtenä tavoitteena oli tehostaa toimintatapoja ja käytäntöjä tässä yhteistyössä. Suomen Punainen Risti johti kansalaisjärjestöjen koulutustoimintaa käsittelevää työtä yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
Kirjoittajan arkistot:tuotanto
Vellamo -harjoitus kehitti viranomaisten ja vapaaehtoisten välistä yhteistyötä
OIL SPILL -hankkeen pilottialueella Varsinais-Suomessa 4.-8.5.2021 järjestettyyn Vellamo -harjoitukseen osallistui viranomaisten lisäksi Vapepa-järjestöjen edustajia. Alueella toimii Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) Varsinais-Suomen yhteistyöryhmä, joka perustettiin Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeen (2014-2018) aikana. Ryhmä on ollut aktiivisesti toteuttamassa myös OIL SPILL -hankkeen toimintoja ja oli keskeinen osa Vellamo-harjoitusta.
Yhteistyöstä yhdessä tekemiseen
OIL SPILL -hankkeen yhtenä päätavoitteena on kehittää vapaaehtoisten ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirin valmiuspäällikkö Tommi Virtanen edusti tiistaina 4.5. ja keskiviikkona 5.5. harjoituksen viranomaisjohtoryhmässä vapaaehtoisjärjestöjä.
”Kolmannen sektorin osaamisen hyödyntäminen on eniten kiinni viranomaisen mielikuvituksesta ja ehkä uskalluksesta pyytää apua järjestöiltä. Tällainen harjoitus lisää tietoisuutta suorituskyvystä, mikä lisää hyödyntämistä ja rohkaisee viranomaisia hälyttämään tai ottamaan yhteyttä. Yhteistyöstä seuraava taso on yhdessä tekeminen, mikäedistyi Vellamossa ison harppauksen!”, Tommi kommentoi tavoitteen toteutumista tyytyväisenä.
Lauantain 8.5. johtopaikkaharjoituksesta vastanneet SPR:n Varsinais-Suomen piirin valmiussuunnittelija Risto Paukku ja WWF:n pitkäaikainen vapaaehtoinen Petri Jaarto komppaavat Tommia. ”Viranomaisille ja vapaaehtoisille taisi tarkentua toisen osapuolen työskentelytapa ja etenkin Vapepa-toiminnan mahdollisuudet avautuivat viranomaisille huomattavasti aiempaa paremmin”, Risto lisää. Myös Petrin mukaan harjoitus syvensi yhteistyötä ja osoitti viranomaisille vapaaehtoisten organisoidun kyvyn toimia.
Oppia ja kehitystä koronatilanteesta huolimatta
Koronapandemia pakotti hankkeen kaikki tilaisuudet pääosin verkkoon, mutta se ei ole onneksi kokonaan estänyt niiden järjestämistä ja yhteistyötä. Varsinais-Suomen pelastuslaitos on aktiivisesti järjestänyt Vapepalle mahdollisuuksia harjoitella yhdessä (kevään aikana kaksi karttaharjoitusta) ja esitellä paitsi omaa toimintaansa niin myös tutustua viranomaisten toimintaan etänä.
Riston mukaan Vellamo-harjoituksessa Vapepaa hyödynnettiinkin hanakammin viranomaisten toimesta verrattuna edellisiin harjoituksiin. ”Opin harjoituksesta sen, kuinka tärkeää on saada toiminnasta koko ajan ajantasaista tietoa ja miten vapaaehtoisia saadaan tällaisessa tilanteessa kontrolloitua koko prosessin ajan aina ilmoittautumisesta kotiutukseen asti.”
”Pääsimme syventämään toimintaa edellisten harjoitusten oppien pohjalta”, jatkaa Petri. Hänelle harjoituksen tärkein oppi oli muistutus siitä, kuinka tärkeää on harjoitella viestintää, eri organisaatioiden osaamisen hyödyntämistä sekä öljyntorjuntatoiminnan erityispiirteitä ja tarpeita yhdessä muiden järjestöjen ja viranomaisten kanssa.
Tommille harjoitus opetti erityisesti sen, että pelastuslaitoksen johtokeskus ja vapaaehtoistoiminnan johtopaikka tarvitsevat yhteyshenkilön, jolla on laaja-alaista substanssiymmärrystä. ”Johtamistason keskustelut koskien mm. jatkuvuuden hallintaa ja strategian valintaa olivat kehittäviä ja loivat puolin ja toisin yhdessä tekemisen kulttuuria”, hän toteaa.
Miikka Toivonen, Vellamon pääsuunnittelija Varsinais-Suomen Pelastuslaitokselta on samaa mieltä: “Tommin läsnäolo pelastuslaitoksen tilannekeskuksessa oli erittäin hyödyllistä. Hän toimi yhdyshenkilönä vapaaehtoisten ja viranomaisten välillä pitäen molemmat ajan tasalla. Tämä tehtävä on äärimmäisen tärkeä myös tositilanteessa. Vellamon ansiosta Molemmat osapuolet saivat paljon uutta oppia toistensa toiminnasta. Uskon, että tämä harjoitus avasi silmiä pelastuslaitoksen puolella siten, että vapaaehtoisresurssia pystyy hyödyntämään suurissa onnettomuuksissa laaja-alaisesti.”
Luottamuksen syntyminen vaatii aikaa, avoimuutta ja yhteistyötä
Petri muistuttaa, että luottamuksen syntyminen vie aikaa ja on oltava kärsivällinen: ”Suomessa WWF:n öljyntorjuntajoukkojen toimintaa on rakennettu 17 vuotta, jotta ollaan päästy tähän pisteeseen. Vapaaehtoisten omien organisaatioiden ja toiminnan pitää olla ensin uskottavalla pohjalla ennen kuin ne voidaan ottaa viranomaisten tueksi.” Vapepa puolestaan perustettiin jo 1960-luvulla, joten kokemusta viranomaisten tukena toimimisesta on ehtinyt karttua aikalailla.
Kaikki kolme kannustavat järjestöjä avoimeen yhteistyöhön ja vuoropuheluun viranomaisten ja toistensa kanssa. OIL SPILL -hanke on tarjonnut tähän oivallisen mahdollisuuden!
Tämä kirjoitus keskittyy vapaaehtoisten ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön, mutta Vellamo -harjoituksen kansainvälisen ulottuvuus oli myös äärimmäisen tärkeä. Ensimmäistä kertaa Varsinais-Suomen pelastuslaitos, tai ylipäätään alueellinen pelastuslaitos Suomessa, harjoitteli kansainvälistä avunpyyntöä ja Host Nation Support -mekanismia tällä tasolla. Miikka Toivosen mukaan harjoitus sujui hyvin myös tältä osin ja kaikki avunpyynnön vaiheet vietiin läpi onnistuneesti.
Teksti: Heta Hyvärinen, hankesuunnittelija, Suomen Punainen Risti
WWF:n ensimmäinen kouluttajakoulutus vapaaehtoisille
WWF:n kouluttajakoulutus oli yksi tapahtumista, joka jouduttiin perumaan tai siirtämään viime keväänä koronapandemian takia. Vapaaehtoiskouluttajat ovat kokeneempia vapaaehtoisia, jotka opettavat uusia vapaaehtoisia öljyntorjunnan perus- ja ryhmäjohtajakursseilla. Heiltä puuttui kouluttajakoulutus, joten suunnittelin ja toteutin heille sellaisen Suomen Punaisen Ristin mallia apuna käyttäen yhdessä WWF:n työntekijöiden Vanessa Ryanin ja Teemu Niinimäen kanssa. Tämä on juuri sitä hyvien käytäntöjen jakamista, jota OIL SPILL -hankkeessa tehdään!
Miksi kouluttajakoulutusta?
Koulutuksen tavoitteena oli lisätä osallistujien kykyä toimia kouluttajina ja oppimisen ohjaajina. Tavoitteena oli myös tutustua WWF:n toimintaan monipuolisesti ja oppia kertomaan siitä, koska öljyntorjunnan peruskurssille tuli tänä syksynä uutena osiona WWF:n esittely, jonka kouluttajat pitävät. Lisäksi tavoitteena oli saada kouluttajat tietoisemmaksi omasta roolistaan WWF:n edustajana sekä siitä, kuinka luoda onnistunut oppimista tukeva koulutus. Koulutuksen kautta pyrittiin myös vahvistamaan osallistujien kouluttajaidentiteettiä, antamaan erilaisia työkaluja (menetelmiä) osallistamiseen sekä perehdyttämään osallistujat uuteen koulutusmateriaaliin. Lisäksi koulutuksessa harjoiteltiin esiintymis- ja palautteenantotaitoja.
Olimme alun perin suunnitelleet järjestävämme koulutuksen lähiopetuksena toukokuisena viikonloppuna. Vierailevaksi kouluttajaksi olimme jo vuosi sitten kutsuneet Capacitarin valmentajan ja vuorovaikutuskouluttajan Marianne Hemmingin. Osallistuin hänen koulutukseensa Suomen Punaisella Ristillä viime vuonna ja ajattelin, että tällainen osallistava lähestymistapa koulutukseen voisi olla hyödyllinen myös WWF:n vapaaehtoiskouluttajille. Mutta miten vuorovaikutuskoulutus voi toimia verkossa?
Syyskuu 2020: Osa I
Verkkokoulutusta varten meidän piti mukauttaa alkuperäistä suunnitelmaa hieman, joten päätimme jakaa koulutuksen kahteen osaan: osa I pidettiin syyskuussa ja osa II lokakuussa.
Lauantain ensimmäinen verkkokoulutus, ”Minä WWF:n edustajana”, rakentui koulutuksen tavoitteista, sisällöstä ja aikataulusta sekä WWF:n ja öljyntorjuntajoukkojen esittelystä. Tämä luentomainen koulutus kesti kaksi tuntia: osallistujat pääsivät näkemään peruskurssin uudet diaesitykset, joita he tulisivat itse käyttämään toimiessaan kouluttajina loka-joulukuun öljyntorjunnan peruskursseilla. Niihin muuten ehtii vielä ilmoittautua mukaan täällä!
Toinen sunnuntaina järjestetty verkkokoulutus, ”Minä kouluttajana”, koostui seuraavista aiheista: hyvä (WWF:n) kouluttaja ja kouluttajana kehittyminen, miten ja miksi vuorovaikutusta koulutustilanteessa, ryhmän ilmapiirin rakentaminen kouluttajana, mikä ohjaa kouluttamistasi ja millainen on hyvä kysymys. Marianne vastasi siitä kokonaan käyttäen monia osallistavia menetelmiä, kuten paripuheluja, pienryhmätapaamisia, chattia, tarpeeksi taukoja jne. Osallistujien videot ja mikrofonit olivat päällä koko ajan, jotta tilaisuus olisi mahdollisimman lähellä lähitapaamista. Verkkokoulutus kesti viisi ja puoli tuntia, mutta ei ainakaan minusta tuntunut siltä!
Lokakuu 2020: Osa II
Alkuperäinen suunnitelmani sisälsi viiden minuutin esitykset jokaiselta osallistujalta ja sen jälkeen vertaispalautteen. Ajattelin kuitenkin, että viisi minuuttia liian lyhyt aika, ja päätin ehdottaa, että voisimme keskittyä vain esiintymis- ja palautteenantotaitoihin II osan aikana – ovathan ne tärkeitä myös johtajille, joita vapaaehtoiskouluttajat itse öljyntorjuntatilanteessa myös ovat.
Lopulta jaoimme 14 osallistujan ryhmän kahtia ja jokainen osallistui oman ryhmänsä kahteen verkkosessioon lokakuussa. Meillä oli siis yhteensä neljä iltasessiota, joissa osallistujilla oli 15 minuutin esitys aiheesta, jonka he olivat itse valinneet öljyntorjunnan peruskurssin ohjelmasta. Jokainen heistä sai yhteensä 10 minuutin palautteen toisilta osallistujilta esitystensä jälkeen. Olin lähettänyt heille etukäteen materiaalia luettavaksi esiintymisestä ja palautteen antamisesta.
Kuinka se sitten meni?
14:sta osallistujasta viisi antoi palautetta kouluttajakoulutuksesta. Sen mukaan yleisarvosana koulutuksesta oli keskiarvoltaan hyvä (4), koulutuksen yleisjärjestelyjä pidettiin keskimäärin hyvänä (4) ja koulutus myös vastasi osallistujien odotuksia keskimäärin hyvin (4) asteikolla 0-5. Koulutuksen kokonaisuuteen oltiin tyytyväisiä ja pidettiin tärkeänä päästä harjoittelemaan verkkokurssin pitämistä käytännössä.
Toisaalta oltiin myös turhautuneita teknisiin ongelmiin, joita huonot verkkoyhteydet ja valmiudet käyttää Teamsiä koulutusalustana ja materiaalipankkina aiheuttivat. Kouluttajat saivat tämän vuoksi myös pikakoulutuksen Teamsin käyttöön, mutta se tuli joillekin liian myöhään, kun oma esiintymisharjoitus haasteineen oli jo takanapäin.
Osallistujat arvioivat oman sitoutumisensa koulutukseen olleen keskimäärin kohtalaista (3,4). Henkilökohtaisen elämän tapahtumat, työkiireet ja mielenkiinnon lopahtaminen teknisistä vaikeuksista johtuen vähensivät sitoutumista.
Osallistujat kokivat oppineensa keskimäärin hyvin (4,2) asioita, joita voivat hyödyntää tulevaisuudessa, ja koulutuksen etenemisvauhtia pidetiin hyvänä (4,4). Opetusmenetelmien katsottiin soveltuvan asian käsittelyyn keskimäärin hyvin (4) ja niitä pidettiin mukavan monipuolisina. Osallistavien menetelmien ja teorian suhde arvioitiin kohtalaiseksi (3,4): joku olisi kaivannut enemmän osallistamista ja jonkun mielestä sitä taas oli liikaa, kuten yleensä.
Loppusanoiksi sopii hyvin erään osallistujan toteamus: ”Kouluttamisen teorian opiskelu on kuin sipulin kuorimista: aina löytyy jotain uutta, kun asiaa käsitellään.” Tarkoituksena ei olekaan muovata kaikista saman muotin mukaisia kouluttajia, vaan valmentaa jokaista löytämään itselleen parhaiten sopiva tyyli ja oivaltamaan, että asia opitaan parhaiten, kun sitä joutuu hieman itse pureskelemaan pelkän kuuntelemisen sijaan. Harjoitus todellakin tekee mestarin! Toivottavasti pääsemme ensi vuonna jatkamaan harjoituksia rannalla, missä nämä kouluttajat myös toimivat.
Teksti: Heta Hyvärinen, Hankesuunnittelija, Suomen Punainen Risti
Viranomaiset ja järjestöt yhteistyöhön OIL SPILL -hankkeen karttaharjoituksessa Latviassa
Yksi OIL SPILL -hankkeen 13:sta partnerista, Latvian Maritime Academy, kokosi 14.8.2019 paikalliset viranomaiset ja järjestöt sekä hankkeen partnerit Mersragsin satamaan Latviaan tutustumaan toistensa toimintaan ja viranomaisten öljyntorjuntakalustoon sekä käymään läpi fiktiivisen öljyntorjuntatilanteen kulkua. Suomesta tapaamiseen osallistuivat hanketta koordinoivan Turun yliopiston lisäksi hankkeessa mukana olevien Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Punaisen Ristin edustajat. Yhteensä osallistujia oli paikalla noin 35.
Harjoituksen aluksi osallistujille esiteltiin Mersragsin sataman toiminnan lisäksi OIL SPILL -hanke, koska paikalla oli monien sellaisten organisaatioiden edustajia, jotka eivät ole hankepartnereita. Tilaisuuden suunnittelusta ja järjestelyistä vastanneet Latvian Maritime Academyn edustajat johdattivat osallistujat harjoitukseen käyttäen case-esimerkkinä M/S Prestigen tapausta vuodelta 2002, jolloin yksirunkoinen öljytankkeri upposi Espanjan rannikon edustalla aiheuttaen laajan öljyonnettomuuden. Latviassa kun olimme, kysymys kuuluikin, voisiko vastaava onnettomuus tapahtua maan omilla aluevesillä ja miten siihen kyettäisiin reagoimaan.
Taustaksi olimme jo etukäteen saaneet tietoa Latvian tämänhetkisestä lainsäädännöstä ja ohjeista liittyen vaarallisiin kemikaaleihin, mutta yhdessäkään dokumentissa ei varsinaisesti käsitellä öljyn rantatorjuntaa. Varsinaisessa harjoituksessa kävimme läpi toimintajärjestystä, vastuita ja toiminnan eri vaiheisiin liittyviä haasteita kuvitteellisen öljyvahingon kautta.
Lisäksi osallistujille esiteltiin Latvian viranomaisten organisaatiota ja valmiutta sekä öljyntorjuntakalustoa. Kuten Suomessakin nykyään, Latviassa vastuu öljyntorjunnasta avomerellä kuuluu rajavartiolaitokselle ja rantatorjuntavastuu alueellisille pelastuslaitoksille. The Latvian Institute of Aquatic Ecology vastaa Latviassa HELCOMin eli Itämeren suojelukomission edellyttämästä kansallisesta merenhoitosuunnitelmasta ja sillä on vesistönäytteenottoon tarvittava välineistö ja osaaminen, mitä voidaan hyödyntää myös öljyonnettomuuden jälkeen.
Järjestöt eivät ole Latviassa vielä olleet mukana öljyntorjuntatehtävissä eikä niillä ole siihen liittyvää osaamista tai koulutusta. WWF:n edustajalta saimme kuulla, että järjestö on toiminut Latviassa vuodesta 1991 ja sillä on tällä hetkellä maassa noin 400 vapaaehtoista. Toinen potentiaalinen öljyntorjuntayhteistyöhön osallistuva järjestö on Latvian Association for Environmental Management, joka vastaa ympäristöasioihin liittyvästä yhteistyöstä eri sidosryhmien välillä ja muun muassa Latvian kansallisesta suunnitelmasta öljyyntyneiden eläinten hoitoon liittyen. Virolaisen Eestimaa Looduse Fond (ELF) -järjestön edustajan puheenvuorosta kävi ilmi, että ELF:n ja WWF Suomen välillä onkin jo ollut paljon yhteistyötä öljyntorjuntaan liittyvien koulutusten osalta.
Itse esittelin Suomessa vapaaehtoisille mahdollisesti soveltuvia rantaöljyntorjunnan tehtäviä edellisessä hankkeessa tehdyn videon kautta, mikä herättikin osallistujissa runsaasti kiinnostusta ja ihastusta. Suomessa järjestöjen ja viranomaisten välisellä yhteistyöllä on Vapepan ansiosta jo pitkät perinteet, mikä tekee yhteistyöstä tämänkin teeman ympärillä hieman helpompaa kuin esimerkiksi Baltian maissa. Me puolestaan voisimme oppia paikallisten järjestöjen ja viranomaisten joustavuudesta toimia muissakin kuin vain omaan toimialaan kuuluvissa tehtävistä, esimerkiksi The Latvian Institute for Aquatic Ecology toteuttaa myös ympäristökasvatusta leirien kautta. Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli minulle ympäristötieteilijänä erittäin kiinnostava ja ilmapiiri oli innostunut – tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen jakamista hankesuunnitelman mukaisesti!
Teksti: Heta Hyvärinen, hankesuunnittelija, Suomen Punainen Risti
Kuvat: Lauri Ojala
SÖKÖSaimaa-manuaali
SÖKÖSaimaa-hankkeen julkaisema manuaali kuvaa öljyntorjunnan toimintamallin Saimaan syväväylälle.
Tämä öljyntorjuntamanuaali on tiivistelmä kaikista SÖKÖSaimaa-hankkeelle laadituista tutkimuksista, selvityksistä sekä hankkeen työpajatyöskentelyn tuloksista.
Näihin kattaviin ohjeisiin kannattaa jokaisen öljyntorjunnasta kiinnostuneen tutustua.
Ajankohtaisia uutislinkkejä
Ohessa kaksi ajankohtaista uutislinkkiä öljyntorjuntaan liittyen:
Oil spill -hanke jatkaa öljyntorjuntavalmiuden parantamista Itämerellä
Oil spill – Enhancing Oil Spill Response Capability in the Baltic Sea Region 2019–2021 on 2,5 vuotta kestävä EU-hanke, jossa Suomen Punainen Risti on mukana. Hankkeen tavoitteena on parantaa öljyntorjuntavalmiutta Itämeren alueella ministeriöiden, viranomaisten, järjestöjen ja teollisuuden edustajien välisen yhteistyön avulla. Suomen Punaisen Ristin rooli liittyy viranomaisten ja järjestöjen välisen yhteistyön vahvistamiseen sekä roolien ja johtamisen selkiyttämiseen rantatorjunnassa.
Varsinais-Suomi toimii hankkeessa pilottialueena, jonka Vapepa-öljyntorjuntatyöryhmässä luodaan vapaaehtoisten ja viranomaisten välille öljyntorjunnan yhteistyömalli, jota voidaan soveltaa myös muualla. Erityisesti alueellisten pelastuslaitosten kanssa vahvistetaan yhteistyötä laatimalla yhteiset tavoitteet, suunnitelmat ja sopimukset ja vapaaehtoisten johtamista parannetaan koulutusten kautta.
Hankkeessa jatketaan Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hankkeen työtä eli jo olemassa olevien Vapepan alueellisten öljyntorjuntatyöryhmien kokoontumisia, koulutuksia ja harjoituksia. Myös uusia alueellisia öljyntorjuntatyöryhmiä perustetaan kiinnostuksen mukaan. Hankkeen materiaaleja ja hyviä käytäntöjä jaetaan paitsi kotimaassa niin myös hankkeen kansainvälisten yhteistyökumppanien kesken. Hankkeen viralliset yhteistyökumppanit ovat Suomen lisäksi Virosta, Latviasta, Liettuasta, Ruotsista ja Tanskasta, lisäksi hankkeessa tehdään myös asiantuntijayhteistyötä Norjan ja Saksan kanssa.
Hankkeen kohderyhmiä on kolme: vapaaehtoiset, järjestöjen työntekijät ja viranomaiset, joiden kanssa suunnitellaan ja järjestetään koulutusta ja harjoituksia. Hankkeessa jatketaan tiivistä yhteistyötä WWF:n kanssa, lisäksi Suomesta mukana ovat hankkeen pääkoordinaattorina toimiva Turun kauppakorkeakoulu, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Neste ja Syke.
Lisätietoa:
- hankekoordinaattori Heta Hyväriseltä (heta.hyvarinen@redcross.fi)
- hankkeen omilta verkkosivuilta: https://blogit.utu.fi/oilspill/
Kuva: Suomen Punainen Risti / Joonas Brandt
Ympäristövahinkojen torjunnan johtovastuu merellä siirtyy Rajavartiolaitokselle
Rajavartiolaitokselle siirtyy alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan johtovastuu merellä 1.1.2019 alkaen.
Sisäministeriön tiedote asiasta.
Pelastuslakiin tehtiin tarkistuksia, jotka koskevat muun muassa öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa, väestönsuojien rakentamista ja pelastustoimen henkilöstön koulutusta.
Öljyntorjuntaharjoitus Oulussa
Oulu-Koillismaan pelastuslaitos järjesti öljyntorjunnan koulutuspäivät Oulussa 28.-29.9.2018. Koulutuksen suunnitteluun osallistui hankkeessa mukana olleet VAPEPA:n jäsenjärjestöt. Koulutuspäivät olivat kaksiosaiset. Ensimmäisenä päivä sisälsi koulutuspäivän ja toisena päivänä koulutuksessa mukana olevat pääsivät tutustumaan pelastuslaitoksen öljyntorjuntakalustoon sekä osallistumaan käytännön rantakeräyskoulutukseen.
Perjantaina 28.9 käydyssä koulutustilaisuudessa Veli-Matti Hiekkataipale ja Hannu Timonen kertoivat Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen öljyntorjuntavalmiudesta sekä valmiuden kehityksestä alueellisen pelastustoiminnan aikana.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on ymmärretty öljyntorjunnan tärkeys ja siihen panostetaan. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on halu panostaa ja kehittää öljyntorjuntaa. Tämä on erittäin tärkeää, kun toimintaan ollaan ottamassa mukaan vapaaehtoistoimijoita. Pelastuslaitoksen ja vapaaehtoisjärjestöjen hyvä yhteistyö näkyy toiminnassa. Pelastuslaitoksen toiminta ja yhteistyö öljyntorjunnassa sai kiitosta vapaaehtoisjärjestöiltä.
Koulutuksessa nousi esiin, miten toimintaa voidaan kehittää ja miten vapaaehtoisjärjestöjä voidaan käyttää apuna öljyntorjuntaonnettomuuksissa. Osa kehitettävistä asioista pohjautuu kesällä 2017 Oulussa sattuneeseen öljyvahinkoon, jossa vapaaehtoisia hyödynnettiin torjuntatoimissa.
Pelastuslaitoksen tulisi tiedostaa ajoissa tarve vapaaehtoisten tarpeeseen öljyntorjunnassa. Koska kyseessä on vapaaehtoisjärjestö, on varattava aikaa ennen kuin käytettävät resurssit ovat vahinkoalueella. Pelastuslaitoksen kehitystarve on henkilöstönhallinta, jolla vapaaehtoiset saadaan töihin. Vapaaehtoisten ilmoittautumiseen olisi hyvä laatia yksi täytettävä lomake. Tarkoitukseen voisi kehitellä sähköisen lomakkeen, jonka torjuntatoimiin saapuva vapaaehtoinen joko lähettää täytettynä henkilölle, joka on vastuussa vapaaehtoisten hälyttämisestä tai ottaa täytetyn lomakkeen mukaan ilmoittautumispisteelle. Pelastusviranomaiselle olisi saatava tieto mahdollisimman aikaisin saapuvista vapaaehtoisista,(joukkueenjohtajat, ryhmänjohtajat, rantatorjujat) jotta käytettävissä olevat resurssit saataisiin jaettua tehokkaasti ja nopeasti esim. tiedustelutoiminnassa. Henkilöstö ja organisointi on oltava valmiina ennen kuin torjuntatoimet voivat alkaa.
Haasteena vapaaehtoisjärjestöissä on vapaaehtoisten vähäinen määrä sekä varsinkin VAPEPA:lla toiminnassa mukana olevat henkilöt ovat iäkkäitäkin. Rekrytointitilaisuudet esim. yliopistossa saattaisivat korjata tätä ongelmaa. Tällä hetkellä ainoastaan WWF:llä on valmiudet öljyntorjuntaan, muille on saatava lisäkoulutusta. Joukkueenjohtajien ja ryhmänjohtajien vähäinen määrä muodostuu ongelmaksi todellisessa tilanteessa.
Pelastuslaitoksen olisi hyvä laatia viestiliikennekaavio öljyntorjuntaonnettomuutta varten. VAPEPA:lla on käytössä rajallinen määrä Virve-päätelaitteita, jotka on mahdollista saada käyttöön onnettomuustilanteessa. Lisäksi VAPEPA:lla on muuta radiokalustoa viestintään. Kun pelastuslaitoksella on laadittuna viestiliikennekaavio, onnettomuustilanteessa puheryhmien lähetys onnistuisi käytettävissä oleviin puhelimiin. Tilanteesta riippuen Virve-päätelaitteita olisi käytössä pelastustoiminnan johtajalla sekä joukkueenjohtajilla. Joukkueenjohtajan ja ryhmänjohtajien välinen viestintä tapahtuisi esim. VAPEPA:n radiokalustolla.
Lauantain käytännön harjoituksessa mukana olleille vapaaehtoisjärjestöille pelastuslaitos esitteli omaa öljyntorjuntakalustoaan. Lisäksi WWF piti pikakoulutuksen rantatorjunnasta. Päivän päätteeksi oli kuvitteelliseen onnettumuuteen liittyvä rannanpuhdistusharjoitus. Pelastuslaitoksen hankkiessa suojavarusteita öljyntorjuntaan tulisi ottaa huomioon myös pienikokoiset ihmiset, joille varusteita oli rajallisesti tällä hetkellä. Lisäksi harjoituksesta nousseita kehitettäviä asioita on mm. Pelastuslaitoksen johtokeskuksessa olisi hyvä olla esim. WWF:n henkilö asiantuntijana.
Toiminnan eteenpäin viemiseen vaadittaisin lisää yhteistoimintaharjoituksia. Osan harjoituksista voisi suorittaa virtuaalisena karttaharjoituksena, jossa mukana olisi myös viestiliikenne. Vapaaehtoisjärjestöt voisivat olla osana harjoitusjoukkoja, kun pelastuslaitos järjestää omia vuosittaisia öljyntorjunta harjoituksia. Harjoittelun lisääminen oli toiveena myös vapaaehtoisjärjestöjen puolelta.
Vapaaehtoisjärjestöissä on erittäin paljon käyttämätöntä potentiaalia viranomaisten käyttöön. Öljyntorjunta on yksi niistä.
Öljyturma Itämerellä heinäkuussa
Itämerellä sattui heinäkuun 2018 lopulla öljyturma, jonka seurauksena karille ajautuneesta rahtilaivasta vuosi mereen 14 tonnia öljyä.