Melko tarkalleen 29 vuotta sitten öljytankkeri Exxon Valdez ajoi karille Alaskan edustalla.

Tankkerista valui veteen yli 40 000 tonnia öljyä, minkä seurauksena suuri määrä alueen merieläimistä kuoli. Kyseinen haveri on pahimpia öljyonnettomuuksia, joita on koskaan tapahtunut arktisella alueella.

Vaikka yhtä isoa onnettomuutta ei arktisella alueella ole Exxon Valdezin jälkeen ollut, ei sen toistuminen ole mahdotonta.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kirsten Jørgensen kertoo, että aktiivisuus arktisella alueella kasvaa koko ajan. Alueella porataan entuudestaan sekä öljyä että kaasua. Jäiden sulaessa ja meriteiden auetessa ilmastonmuutoksen vuoksi myös alueen meriliikenne todennäköisesti kasvaa.

Kaikki tämä lisää myös öljyonnettomuuden riskiä.

Arktisella alueella tapahtuva öljyonnettomuus olisi erityisen vakava, sillä etäisyydet ovat valtavat. Myös pimeys ja kylmyys vaikeuttavat öljyn puhdistamista pohjoisessa.

Arktisen alueen öljyonnettomuus olisi Oulun yliopiston energia- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän projektipäällikkö Niko Hännisen mukaan erityisen vahingollinen myös luonnolle.

– Pohjoisessa kasvien kasvukausi on huomattavasti lyhyempi kuin etelässä. Se, miten hyvin luonto kykenee toipumaan siitä ja uudistumaan, on ihan toista luokkaa eteläisemmillä alueilla.

Öljy myös haihtuu hitaammin arktisella alueella kylmyyden vuoksi. Hänninen kertoo, että öljyonnettomuuden tapahtuessa 0,5-asteisessa vedessä öljystä on haihtunut neljäsosa kolmen vuorokauden kuluessa öljypäästöstä. Esimerkiksi 25-asteisessa vedessä on saman ajan kuluessa haihtunut jo lähes 40 prosenttia.

– Eli etelämpänä suurempi osa mereen päässeestä öljystä hoitaa itse itsensä pois päiväjärjestyksestä verrattuna pohjoisen kylmiin vesiin.

”Se on vain tuurin kauppaa, ettei tähän mennessä ole tapahtunut pahempaa.” – ANNA SOIRINSUO

Exxon Valdezin onnettomuuden vaikutukset näkyvät luonnossa vielä 30 vuotta onnettomuuden jälkeen.

WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo kertoo, että alueen silli- ja miekkavalaspopulaatiot eivät ole vieläkään toipuneet. Merisaukonkin toipuminen oli Soirinsuon mukaan vielä 20 vuotta sitten kesken, mutta nyt niiden kannat ovat nousseet hyvälle tasolle.

– Luonto kyllä toipuu, mutta siinä kestää pahimmillaan vuosikymmeniä. Varsinkin, jos tapahtuu oikein paha onnettomuus.

Jos samankaltainen iso öljyonnettomuus tapahtuisi esimerkiksi Suomenlahdella, saisi koko ekosysteemi Soirinsuon mukaan väliaikaisen iskun. Kaikki elinympäristöt meren pohjasta merenrantoihin kärsisivät pahasti, mikä voisi vaikuttaa suuresti merieläinpopulaatioihin.

Itämeren laivaliikenne on riski

Arktisen alueen lisäksi öljyonnettomuuden riski on Anna Soirinsuon mukaan kasvanut myös Itämerellä. Suurin syy riskin kasvuun on laivaliikenne, joka on kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.

– Se on aivan huimaava kasvu. Itämeren alueella on liikkeellä joka hetki noin 2 000 Kansainvälisen merenkulkujärjestön rekisteröimää alusta.

Runsas liikenne merellä aiheuttaakin aika ajoin potentiaalisia vaaratilanteita. Soirinsuo kertoo, että Itämeren alueella vuosina 2011–2015 noin 1 500 alusta ajoi karille, törmäsi toiseen laivaan tai oli muussa vahinkotilanteessa.

– On vain hyvää tuuria, ettei ole sattunut pahempaa.

Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

KIRSTEN JØRGENSEN

Sitä mukaa kun öljyonnettomuuden riskit kasvavat, myös varotoimia ja turvallisuutta lisätään. Soirinsuo kertoo, että onnettomuusriskin pienentämiseksi öljyä rahtaavissa laivoissa on kaksoispohjalliset tankit, Automatic Identification System -navigointijärjestelmät. Myös yleistä turvallisuussäädöstöä on parannettu.

– Töitä on kuitenkin vielä tehtävänä. Mielestäni pitäisi olla esimerkiksi enemmän sellaisia luotsiveneitä, jotka ohjaavat laivoja satamaan jo hyvissä ajoin ennen satamaan saapumista. Se ehkäisisi laivojen törmäyksiä ja karille ajoja.

Arktisilla alueilla öljystä eroon polttamalla?

Riskien lisääntyessä on alettu kehittelemään myös uusia öljyntorjuntamenetelmiä. Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) on GRACE-hanke, jonka tavoitteena on kehittää, vertailla ja arvioida eri öljyntorjuntamenetelmien tehokkuutta ja ympäristövaikutuksia kylmässä ilmastossa.

Yksi menetelmistä on öljyn polttaminen. Poltto tapahtuu yksinkertaisesti niin, että öljyn saastuttama alue aidataan pyropuomeilla ja öljy sytytetään palamaan.

Öljyn polttaminen on SYKE:n johtava tutkija Kirsten Jørgensenin mielestä hyvä torjuntamenetelmä arktisella alueella, jossa on vähän asutusta eikä juurikaan öljynkeräyskalustoa.

– Paras puoli öljyn polttamisessa on, että se ei vaadi kovinkaan paljon kalustoa ja laivoja. Ihmiset voidaan esimerkiksi lennättää helikopterilla paikalle.

– Toinen hyvä puoli on se, ettei polttamisessa synny niin paljon jätettä, joka pitäisi kuljettaa ja käsitellä jossain. Syrjäisissä paikoissa harvemmin on käsittelypaikkoja, Jørgensen sanoo.

Öljyn polttokaan ei ole täysin ongelmaton torjuntamenetelmä. Polttaminen tuottaa esimerkiksi päästöjä, mikä on Jørgensenin mielestä suurin ongelma. Päästöjen määrä riippuu öljyn laadusta.

– Polttamisesta voi jäädä myös polttojätöksiä veden pinnalle ja sitä kautta mereen. Olemme tutkineet myös sitä, pystyykö niitä keräämään troolilla. Ensimmäisten kokemusten mukaan se on onnistunut.

Öljyntorjuntaan on useita menetelmiä

Öljyn polttamisen lisäksi öljyntorjuntamenetelmiä ovat mekaaninen keräily, eli öljyä kerätään vedestä erilaisilla pyörivillä harjalaitteilla. Se on Kirsten Jørgensenin mukaan tehokas keino kerätä öljyä, jos se ei ole vielä ehtinyt levitä.

Öljyn puhdistamiseen voidaan käyttää myös kemikaaleja eli dispersantteja. Niiden avulla öljy häviää pinnasta ja liukenee veteen.

– Silloin voidaan välttää se, että öljylautta rantautuu ja linnut tahrautuvat. Luotetaan siihen, että öljy häviää vedestä biologisesti.

Itämeren alueella on Jørgensenin mukaan todella hyvä kalusto mekaaniseen öljynkeräilyyn sekä valmius kansainväliseen yhteistyöhön.

– Olemme myös testanneet ja harjoitelleet erilaisia öljyntorjuntamenetelmiä pohjoismaiden ja arktisten maiden kanssa.

Se, mikä on paras tapa kerätä tai hävittää öljyä riippuu Jørgensenin mukaan onnettomuuspaikan olosuhteista ja öljyn laadusta. Hankalat sääolosuhteet ovat hänen mukaan suurin ongelmia aiheuttava tekijä onnettomuuspaikalla.

Jørgensen painottaakin sitä, että pelkästään yhteen öljyntorjuntamenetelmään ei missään nimessä voi luottaa. Hänen mielestään kaikki potentiaaliset öljyntorjuntamenetelmät on otettava käyttöön.

– Siksi me tässä GRACE-hankkeessa tutkimmekin useita eri menetelmiä. Eri olosuhteisiin jokin toinen menetelmä voi olla parempi kuin toinen.

Yksi huomionarvoinen asia öljyntorjunnassa on Jørgensenin mukaan myös se, miten onnettomuuteen pystytään varautumaan. Eli minne järjestetään kalustoa, jotta se on lähellä, jos onnettomuus tapahtuu, ja miten ihmisiä koulutetaan öljyntorjuntaan.